Pesäpallo ja minä

Olen Hanna ja rakastan urheilua! Joukkueurheilu ovat olleet lähellä sydäntäni jo useita vuosia. Varsinkin pallolajit ovat intohimoni. Tällä hetkellä päälajini on jalkapallo, mutta pesäpallo on ollut elämässäni mukana jo kymmenen vuotta. Kilpailuhenkisyys, kova treenimotivaatio ja kehittymishalu ovat saaneet minut urheilemaan pienestä pitäen.

Aloitin pesäpallon, kun olin kahdeksan. Näimme päivän lehdessä ilmoituksen pesäpallokoulusta ja olin heti innoissani menossa kokeilemaan melko uutta lajia. Aiemmin olin tanssinut muutamia vuosia ja käynyt myös yleisurheilukoulussa. Olin pesiskoulussa n. Neljä vuotta, jonka jälkeen aloin pelaamaan läheisessä seurassa, joka sijaitsi viereisellä paikkakunnalla. Omalla paikkakunnallani joukkuetta minun ikäisilleni ei ollut.

Pelasin yhteensä n. 3,5 kautta parissa eri joukkueessa. Jouduin pitämään välillä taukoa polvivamman vuoksi. Tanssin myös vuonna 2016 järjestetyssä tanssimusikaalissa, joten syyskaudella treenasin kahta lajia päällekkäin. Vuonna 2019 jättäydyin kuitenkin pois aktiivisesta pelaamisesta ja aloin siirtymään lähellä olevaan puulaaki-joukkueeseen pelaamaan. Minua kysyttiin sinne, treeniajat olivat minulle paremmat ja treenit olivat lähellä asuinpaikkaani. Tässä vaiheessa myös muut urheilulajit alkoivat tulemaan mukaan enemmän elämääni.

Pelasin vuonna 2019 hyvin aktiivisesti puulaakijoukkueessamme. Kävin paljon harjoituksissa ja pelasin jokaisessa pelissä. Pelipaikkani oli lähinnä ykkösvahti ja pelasin usein kärkenä tai kolmosena. Motivaationi oli korkealla ja rakastin lajia edelleen paljon. Tammikuussa 2020 jalkapallo tuli kuvioihin. Jalkapallossa kehittyminen ja upeaan joukkueeseen kuuluminen innostivat minua vaihtamaan päälajikseni jalkapallon. Viime kesänä onnekseni pystyin käymään hyvin molemmissa treeneissä ja pelaamaan lähes kaikki pelit molempien joukkueiden kanssa. Jouduin jättämään pari pesispeliä välistä, kun vieraspeli sattui samalle päivälle. Torstaisin minulla oli aina ”Torstaituplat”, jolloin painoin banaanin voimalla 17.30-21.30 harkkoja n. 15 minuutin siirtymätauolla pesiskentältä jalkapallokentälle. Oli kyllä ihanaa aikaa tämä! <3

Nykyään mulla on harkat kaksi kertaa viikossa. Aiemmin aktiivisesti pelatessani mulla oli niitä 2-4 viikossa. Niihin sisältyivät myös juoksuharjoitukset. Nyt meillä on rento, mutta osaava aikuisista koostuva porukka, joka käy treenailemassa maanantaisin ja torstaisin! Talvella meillä ei ole treenejä tai pelejä ollenkaan ja kesällä tiistaisin on pelipäivä. Treeniryhmästä osa kuuluu peliporukkaan. Treenit kestää 1.5 tuntia, mutta yleensä niiden kesto saattaa venyä jopa pariin tuntiin, jos pelaamme esimerkiksi lyöntimyllyä, haluamme paljon toistoja tai lyömme pieniä eli näpyjä. Pääosin harjoituksemme koostuvat heittämisestä, palauttamisesta, lyömisestä ja sen kohdistamisesta, sekä kiinniottamisesta.

Parasta lajissa on ehdottomasti sen monipuolisuus. Pelaaja pääsee käyttämään kroppaansa monipuolisesti ja omien vahvuuksiensa mukaan. Hyvä joukkue on myös iso plussa. Yhdessä onnistuminen ja joukkueena kehittyminen luovat motivaatiota treenaamiseen ja pelaamiseen. Myös onnistumiset yksilön mittakaavassa ovat tärkeitä ja kasvattavat itsevarmuutta.

Olen kyllä! Edelleen olen yhteydessä muutamiin joiden kanssa tutustuin ihan pesiksen aloittamisen alkuaikoina. Nykyään joukkueiden vaihtuessa minulla on eri ikäisiä ystäviä ympäri Suomea. Näiden kaverien kanssa on ihanaa päästä treenailemaan rennosti kentälle ja juttelemaan kuulumisia kopittelun ohessa. Urheilun parista saadut ystävät ovat ehdottomasti rikkaus varsinkin, kun kaikilla on intohimona sama asia.

Se merkitsee minulle omaa juttua ja pakopaikkaa. Tuttu ja turvallinen ajanviete, joka on herättänyt vahvoja tunteita laidasta laitaan vuosien aikana. Sen kanssa olen elänyt ja kasvanut lähes kymmenen vuotta. On mahtavaa kuulua sen kautta erilaisiin yhteisöihin ja kokea heidän kanssaan vuodesta toiseen upeita kokemuksia. On hienoa olla sisällä jossain lajissa niin, että sitä voi hyödyntää moniin erilaisiin tarkoituksiin. En voisi kuvitella elämääni ilman pesäpalloa.