Unelmana ihmissuhteet ja matkailu
Mitä tehdä, kun ainut ihminen, jota näet on lähinnä se oma puoliso, ja kaikki tutut ja kaverit asuvat eri kaupungissa?
Perhettä näen harvoin, vaikka haluisin kyllä nähdä useammin. Paras kaveri muutti toiselle puolelle Suomea ja autoakaan ei ole, että pääsisi milloin haluaa.
Suurin intohimoni on aina ollut matkailu ja sitä kaipaan kamalasti. Minulle vaan ei ole koskaan mahtunut ajatusmaailmaan se, että ollaan sata vuotta töissä ja viikko Kanarialla. Kaipaan sitä vapautta, jota saan matkustellessa. Kun elän vain kerran, haluaisin käyttää sen elämää nähden.
Haluaisin jonkun aikaa kiertää maailmalla ja nähdä asioita ennen kuin päätän, mitä haluaisin tehdä.
Miten sitten voisi matkustella ilman rahaa? Tiedän että sellaista mahdollisuutta ole, mutta ei työpaikoistakaan sen enempää vapaata saa kuin viikon, jos sitäkään.
Samalla ahdistaa se, että pitääkö tosiaan olla koko elämä kaupan kassalla, jos sinne haluaa edes viikoksi?
Mielestäni matkailu on tehty äärettömän vaikeaksi ja sitä pidetään vain rikkaiden oikeutena. Ihmissuhteissa ongelmana on se, että niitä ihmisiä ei ole lähellä, mikä omalta osaltaan lisää ahdistusta päästä jonnekin muualle.
Tämän kokemuksen kerron siksi, koska minusta tuntuu, että moni nuori kokee jossain määrin samanlaisia ajatuksia.
-Sohvi