Eli homma on niin että asun äitin, isäpuolen ja neljän pikkusisaruksen kanssa, oon vanhon lapsi. Mulla eioo mikään ketään muuta vastaan paitsi mun äitiä. Tuntuu aina siltä et äiti välittää kaikista muista paitsi musta, mua se aina rankasee tosi herkästi, kerran siitä kun en vienyt roskia samalla kun lähdin aamulla kouluun. Mä nään tosi harvoin kavereita vapaa-ajalla johtuen siitä että asutaan aika kaukana muk kavereista, enkä viitsi äitiltä usein pyytää autokyytiä, mutta kun kysyn niin aina on joku syy miksi ei käy, mutta pikkusisaruksia kyydittää lähes päivittäin kavereita näkeen. Nyt on talvi ja yöt on kylmiä, enkä saa huoneessani pitää patteria päällä ja kaikki muut saa, kerran nousi kuume yön aikana kun oli niin kylmä. Joka kerta kun mulla on masentunut fiilis jostain asiasta ja äiti kysyy että mikä on, kun vastaan sille niin hän vaan heittää jonkun paskan argumentin ja korottaa ääntään. Se aina luulee tietävänsä miltä musta tuntuu tai mitä mää ajattelen. Mä tosiaan haluan pois kotoo mutta en tiedä mitä pitäis tehdä!
Hei Max,
Kiitos, kun kirjoitit Nuortennetin keskustelupalstalle!
Oli kurja lukea, kuinka koet, että olet saanut epätasa-arvoista kohtelua perheessäsi ja kerroit haluavasi pois kotoa. Kirjoitit muun muassa, että äitisi välittää kaikista muista, paitsi sinusta, saat herkästi rangaistuksia, saat harvemmin autokyytejä kavereiden luokse ja et saa pitää lämpöpatteria päällä muiden tapaan. Kuvailit myös, kuinka äitisi luulee tietävänsä, miltä sinusta tuntuu tai mitä ajattelet, vaikka asia ei taida näin kuitenkaan olla.
Aikuiset eivät aina täysin ymmärrä, mitä lasten ja nuorten ajatuksissa liikkuu, vaikka saattavatkin ajatella ymmärtävänsä. Oletko pystynyt kertomaan äidillesi rehellisesti, miltä sinusta tuntuu? Sinulla on täysi oikeus tulla kohdelluksi tasa-arvoisesti perheessäsi ja sinulla on oikeus siihen, että ajatuksiasi ja tunteitasi kuullaan. Joskus jos ääneen sanoittaminen tuntuu vaikealta, voi olla helpompi esimerkiksi kirjoittaa kirje aikuiselle. Miltä sinusta tuntuisi ottaa asia puheeksi äitisi kanssa, joko puhumalla tai kirjoittamalla?
Joskus voi olla helpompi myös jutella jollekin perheen ulkopuoliselle aikuiselle. Esimerkiksi koulukuraattorin kanssa voit käydä luottamuksellisesti keskustelemassa kotitilanteestasi. Voit esimerkiksi laittaa kuraattorille viestin ja kertoa, että sinulla on huolia, joihin kaipaisit tukea. Kuraattorin yhteystiedot löytyvät yleensä koulun nettisivuilta ja ilmoitustaululta.
Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
minun äiti on yksinhuoltaja ja mun elämä on vähän ärsyttävä,olen 12 vuotias, viime vuonna nelos luokan loppupuolella mun koulunkäynti oli ihan hirveetä, mut ignoorattiin ja ei haluttu mukaan, nyt vitosen loppupuolella koulussa menee paremmin mutta äiti sai miesystävän ja ignooraa minut, joskus kun hän kiinnittää huomiota lapsiin niin se on melkein aina kun siskoni kiukuttelee kokoajan ja välillä äiti hakee aina jäätelöä minun siskolle muttei mulle koska en tarvitse sitä, melkein joka yö menee itsesäälissä ja olen myös todella introvertti, haluaisin lähteä kotoa pois mutta ei ole minnekään mihin mennä kun olen vasta niin nuori
Hei nimimerkki (anonyymi)!
Kiitos viestistäsi. Tuollainen kavereiden käyttäytyminen on varmasti tuntunut tosi pahalta. Onneksi tilanne on nyt parempi. Mikäli tuollainen huono käytös sinua kohtaan tulevaisuudessa toistuu, rohkaisen kertomaan siitä aikuisille. Ulosjättäminen on yksi kiusaamisen muoto eikä se oli missään nimessä hyväksyttävää.
Joskus tosiaan siitä, että vanhempi löytää uuden kumppanin, voi seurata se, että hän omassa huumassaan ei malta keskittyä hetkellisesti lapsiinsa varsinkin kun olette jo isompia ja äitinne silmissä jo pärjääviä. Se ei tietenkään tarkoita sitä, ettette enää tarvitsisi ja kaipaisi hänen huomiotaan ja huolenpitoaan. Olisi tosi hyvä, että saisitte jotenkin kerrottua sen hänelle.
Voisitko kirjoittaa tuntemuksistasi ja ajatuksistasi äidillesi viestissä tai kirjeessä? Silloin hän tietäisi asian olevan sinulle tärkeä ja hänen käytöksensä satuttavan sinua. Hän voisi rauhassa mutustella asiaa ja jutella siitä sinulle sitä hetken ajateltuaan. Mitä ajattelet, jos vaikka saman tien ehdottaisit jotain yhteistä tekemistä, jotta saisitte taas viettää rauhaisaa aikaa äitinne kanssa? Jostain yhteisestä tekemisestä voisi tehdä vaikka jokaviikkoisen tavan. Olisi tärkeää, että aina välillä saisitte äitinne jakamattoman huomion. Joko yksi lapsi kerrallaan tai äiti ja te kaikki lapset.
Jos sinusta tuntuu hankalalta ottaa asia puheeksi äitisi kanssa, olisiko lähettyvillä joku aikuinen, joka voisi välittää ajatuksesi äidillesi? Täti, kummi, isovanhempi tai joku koulun ammattilainen? Uudesta miesystävästä huolimatta olisi tietenkin tärkeää, että te lapset edelleen kokisitte itsenne tärkeiksi ja äitinne muistaisi välittää teille tunteen siitä, että olette hänelle edelleen huippu tärkeitä ja rakkaita.
Äitinne rakastaa teitä edelleen yli kaiken, olen siitä ihan varma. Nyt hänen huomionsa on vain toistaiseksi harhautunut muualle. Toivottavasti tilanne vielä palautuu normaaliksi, kun hän saa tietää, kuinka pahalta teistä tuntuu.
Jos siltä tuntuu, voit soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen ja jutella asiasta lisää. Numeromme on 116 111 ja meille voi soittaa ilmaiseksi joka päivä. Lisäksi meillä on täällä Nuortennetissä sekä chat (auki joka ilta klo 17-20) että nettikirjepalvelu. Olet tärkeä!
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä