Okei, eli oon vähän pohtinut että onkohan mulle puhkeamassa syömishäiriö.
En siis oikeastaan syö melkein ollenkaan. En yleensä jaksa syödä aamu, väli ja iltapaloja, ja silloin kun on päivällinen ja lounas, otan ruokaa mahdollisimman vähän, enkä useasti edes syö sitä pientä annosta loppuun vaan heitän pois kun kukaan ei katso. Ei musta ikinä tunnu että ois oikeesti nälkä, ja oon monesti vaan unohtanut syödä 1-2 päivään, kunnes äiti pakottaa syömään jotain. Saan aika useasti semmoista migreenin kaltaista pääkipua, uskoisin sen johtuvan siitä etten ole syönyt tarpeeksi, mutta usein vain nukun sen yli. Olen myös pari kertaa oksentanut tämän pääkivun seurauksena. Oon myös tosi nirso ruuan suhteen. Jos ruoassa on sipulia, tai en pidä tekstuurista tai vain ei tee mieli sitä ruokaa, jätän syömättä kokonaan, tai syön leivän ruuan sijasta, vaikka tietäisin että minulla on nälkä.
Olen myös yrittänyt aloittaa kasvissyönnin, osittain koska se on arvojeni mukaista, mutta myös siksi että saisin tekosyyn miksen voisi syödä ruokaa jota on tarjolla, ja pääsisin välttelemään syömistä.
Olen useasti täysi tietoinen että minulla on nälkä ja että minun pitäisi syödä, mutta en vain halua tai jaksa. Tuntuu vain siltä ettei ole nälkä.
Moi ”WebugEh”!
Kiitos viestistäsi ja tosi hyvä, kun kirjoitit tänne! Jos on syömisen kanssa haasteita, niin silloin ei pidäkään jäädä yksin.
Jokainen tarvitsee ravitsevaa ja monipuolista ravintoa ja oli ikävä kuulla, ettet syö melkein ollenkaan. On tosi hienoa, että olet seurannut arvojasi ja yrittänyt aloittaa kasvissyönnin, mutta se ei tietenkään ole hyvä asia, jos sen varjolla jätät syömättä.
Kuten tuolla alussa sanoinkin, niin syömisen haasteiden kanssa ei pidä jäädä yksin. On tosi hienoa, että olet itsekin pysähtynyt pohtimaan asiaa ja tunnistat ongelman. Syömisen haasteisiin ja omiin huoliin on tärkeää saada apua ihan ammattilaiselta. Tärkeää on tukeutua myös omiin läheisiin aikuisiin.
Koulujen alkaessa apua tähän voi hakea kouluterveydenhoitajalta. Myös oman paikkakunnan terveysasemalla voi varata ajan. Jo se, että on huolta syömiseen liittyen, on riittävä syy hakeutua avun piiriin! Tilanteesi kuulostaa sellaiselta, että nyt olisi tärkeää saada aikuisten tukea sinulle.
Ajan kouluterveydenhoitajalle tai terveysasemalle voi varata itsekin, mutta hyvä olisi, jos oma lähiaikuinen olisi tässä tukena myös. Sain viestistäsi vaikutelman, että äitisi on ehkä kiinnittänyt huomiota syömisesi haasteisiin myös. Oletko hänelle rehellisesti kertonut, miten sinä koet syömisen? Äidille tai jollekin muulle läheiselle, turvalliselle aikuiselle on tärkeää kertoa mietteitään myös.
Jos haluat jutella tästä aiheesta lisää tai kaipaat mietintäapua siihen, miten voisit lähteä hakemaan itsellesi apua, voit ottaa yhteyttä myös meidän palveluihimme. Voit joko soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen ja Nuorten tukilinjaan 116 111, tulla chattiin juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. Kaikki yhteydenotot ovat ilmaisia, nimettömiä ja luottamuksellisia. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Jos haluat lukea lisää syömishäiriöihin liittyen, voit tutustua tähän sivuun: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/mielen-hyvinvointi/syomishairiot/
Oletko muuten löytänyt hyviä kasvisruokareseptejä, jotka olisivat makuusi? Netti on täynnä hyviä repseptejä, joista etsimällä ja kokeilemalla voi löytää omat lempparinsa.
Ethän jatkossakaan jää yksin mieltä painavien asioiden kanssa. Täällä ollaan sinua varten!
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Hei ”webug Eh”, et ole yksin tämän asian kanssa!
Itse kärsin erityylisestä syömishäiriön alusta tai jostakin semmoisesta. Itse yritän olla syömättä vaikka sattuu todella paljon mahaan tai verensokerit on alhaalla. En itse halua syödä, koska koen olevani läski vaikka muut sanovat että en ole läski ja että minulla on vain raskaampi luusto, mutta ei tämä vie omaa ajatustani pois, joten sen takia jätän (tai ainakin yritän jättää) syömättä. Välillä kun syön niin minulle saattaa tulla semmoinen outo olo (oksettavan olon, huonon olon ja ei tee mieli syödä olon sekoitus), mutta yritän siltin syödä loppuun, jos vanhempi on katsomassa, mutta jos kukaan aikuinen ei ole paikalla heitän ruoan pois.
Olen puhunut tästä äidilleni ja äitini sanoo, että minun pitäisi syödä normaalisti, koska syömättä jättäminen ei ole hyvä keholleni
Olen siis 12v tyttö ja vuoden alussa täytän 13v.
Hei nimimerkki ”Anonyymi”,
Kiitos, kun jaoit oman kokemuksesi tähän viestiketjuun. Ikävä kuulla, että sinullakin on syömisen ja kehonkuvan kanssa haasteita. Olet täydellinen juuri tuollaisena kuin olet, mutta valitettavasti ulkonäköpaineet saavat joskus uskomaan muuta.
Äitisi on ihan oikeassa siinä, että syömättä jättäminen ei ole hyväksi. Jokainen ihminen ja erityisesti kasvava nuori tarvitsee riittävää ja monipuolista ravintoa. Vaikka tämän tiedostaisikin, niin syömisen kanssa voi silti ilmetä ongelmia ja silloin on tärkeää saada apua.
Tosi hienoa, että olet puhunut äidillesi tästä. Muista aina jatkossakin kertoa äidillesi näistä vaikeista ajatuksista. Silloin äitisi osaa olla tukenasi parhaimmalla mahdollisella tavalla.
Syömiseen ja kehonkuvaan liittyviin haasteisiin on tärkeää saada apua myös ammattilaiselta. Helpoiten apua on usein mahdollista saada kouluterveydenhoitajalta. Mitä jos juttelisit vielä äitisi kanssa ja yhdessä varaisitte sinulle ajan terveydenhoitajan luokse?
Jos haluat jutella lisää tästä tai jostain muusta aiheesta, voit soittaa ilmaiseksi numeroon 116 111, tulla chattiin juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. Kaikki yhteydenotot ovat nimettömiä ja luottamuksellisia.
Ethän jää yksin. Muista, että olet tärkeä ja arvokas. <3
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä