Pieni 11.v tyttö parka (minä ihan itse) ei osannut hakea apua ja sitten se meni pahemmaksi, itsetuhoisuutta ja valvottuja öitä, eikä kukaan huomannut, sitten tuli vielä sukupuoli kritiikki ja vihasi tytön kehoaan. Ihastui parhaaseen kaveriin. Halusi lopettaa sen kaiken.
Äiti huomasi lähtiessään jäljet kämmenselässä ja suuttui. Äiti huomasi haut paniikkihäiriöstä katsoi ”tyttöä” kysyvästi. ”Tyttö” kertoi, ei kaikkea tietenkään, koska luottaminen kehenkään oli helvetin vaikeaa.
”Tyttö” kävi koulu kuraattorilla, ei kertonut kaikkea sielläkään. Jutteli terveyden hoitajalle ja tämä totesi ”Olit viime käynnillä niin hyvin voiva. Vai oliko se esitystä..?” Ei vastannut kunnolla, mutta oli se. Sai lähetteen psykiatrille ja lääkärille. Vihasi jokaista kertaa kuraattorin luona. Vihasi käyntiä lääkärillä ja psykiatrille. Hän sai apua, vaikkei se auttanutkaan. Sillä luottoa kertoa kaikkea ei ollut koskaan. ”Tyttö” vihasi kyselyä, ja sen takia päätyi aina itkemään lukitun vessan lattialle. Hänellä huudettiin kun kaikki aika meni koneella omassa huoneessa eikä unta tullut kuin vain 3-6tuntia.
Kesällä helpotti. Silti itkua lattioilla ja paniikki kohtauksia.
Mutta syksy tuli. Koulu alkoi ja nuori (ei-binääriksi itsensä määritellyt) alkoi panikoida kokeiden tuloksista. Löysi rakkaan bändin mutta se ei auttanut paljoa itsetuhoisuuteen. Eikä siihen että kaikki tuntui taas liialta. Teki koulu töitä neljä tuntia putkeen vain kuullakseen että ei tehnyt niitä, vain seikkaili internetissä. Alkoi säädellä syömistään ja saattoi olla lähes päivän ilman ruokaa kun vanhemmat poistuivat kotoa. Uskoi olevansa kuivilla sen parin kerran jälkeen mutta tajusi tehneensä sitä harrastukseksi tulleella huulen pureskelulla. Psykiatri alkoi puhua lääkkeistä. Ihastui taas parhaaseen kaveriinsa. Opettaja vaihtui ja oppimisesta tuli helvettiä.
Hei!
Kiitos viestistäsi! Olet koskettavasti ja taitavasti osannut sanallistaa, mitä kaikkea olet kokenut. Kirjoitit monenlaisista asioista, mitkä painavat mielessäsi. Puhuit esimerkiksi itsetuhoisuudesta, sukupuoli-identiteettiin liittyvistä pohdinnoista, koulusta, syömisen haasteista sekä ihastumisesta parhaaseen kaveriin.
Jos on huono olla ja mielessä on kaikenlaisia vaikeita tunteita ja ajatuksia, on tosi tärkeää saada apua. Samaan aikaan avun hakeminen ei kuitenkaan ole aina helppoa ja joskus voi tuntua helpommalta esittää, että kaikki on hyvin. Silloin voi käydä niin, että asiat alkavat kuormittamaan mieltä vieläkin enemmän. Luottamus puhua omista vaikeista asioista ei tapahdu hetkessä, mutta jos uskaltautuu vähän avaamaan ajatuksiaan lisää, niin voi jossain vaiheessa huomata, että luottamus auttavia aikuisia kohtaan alkaa pikkuhiljaa kasvamaan.
Asiasi onkin sellainen, että haluaisin kovasti kannustaa sinua tukeutumaan sinua lähellä oleviin luotettaviin ja turvallisiin aikuisiin. Puhuminen ei ole helppoa, mutta osaisitko sanoa, kuka aikuinen olisi sellainen, jolle puhuminen tuntuisi vähiten vaikealta? Uskon, että sinun läheiset aikuisesi ihan varmasti haluaisivat tietää, miten sinulla ihan oikeasti menee.
Jos puhuminen tuntuu vaikealta, voit myös kokeilla hyödyntää meidän ”Huoli puheeksi” -lomaketta ja näyttää sen täytettynä esimerkiksi sinua hoitavalle henkilölle. Voit tutustua siihen täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/huoli-puheeksi-lomake/
Jos omille läheisille aikuisille tai ammattilaisille puhuminen tuntuu vaikealta, niin voit halutessasi myös ottaa yhteyttä meidän nimettömiin ja luottamuksellisiin palveluihin. Anonyymiin palveluun yhteyttä ottaminen voi olla hyvä tapa harjoitella vaikeasta asiasta puhumista! Päivystäjät ovat kaikki koulutettuja ja vaitiolovelvollisia. Yhteydenoton voi lopettaa heti, jos itsestä tuntuu siltä. Meillä on ilmainen Lasten ja nuorten puhelin sekä Nuorten tukilinja numerossa 116 111. Lisäksi meillä on chat ja nettikirjepalvelu.
Lisäksi meillä on mahdollisuus varata erillinen aika MLL:n työntekijälle joko puhelimitse tai ajanvarauschatissa. Lisää näistä voit lukea Nuortennetin ”apua ja tukea” -kohdasta.
Vaikeistakin ajoista on mahdollista selvitä, mutta tärkeää on, ettei jää yksin. Oli ihana kuulla, että olet löytänyt rakkaan bändisi ja uskon, että vielä tulee myös se aika, kun pystyt ja jaksat iloita asioista, jotka ovat sinulle mielekkäitä. Olet arvokas. <3
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä