Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
TW👇
Kerron nyt tausta ”tietoja”:
Käyn psykologilla.
Mulle on todettu keskivaikee masennus
Mulla on itsetuhosuutta
Mulla on myös aika pahaa ahdistusta
Okei alotetaan..
Mua ahistaa koulun alku. Meen seiskalle. Siis koulu ei oo uus, uusii ihmisii kyl on. Näin 09 ja muutenkin tulevana seiskana mua jännittää, ahistaa tai oikeestaan pelottaa.
En oo ollu hyvä koulussa. En varsinkaan matikassa.
Nyt uudet kouluaineet tulee ja kaikki on uutta.
Mulla ei oo myöskään kavereita.
Oon aika epäsosiaalinen, se voi toki johtua myös masennuksesta, koska mulla ei vaan oo kiinnostusta tutustua ihmisiin. En haluis olla yksin siellä. En haluis olla se kenet kaikki kiertää kaukaa. Samaan aikaan haluisin olla omassa rauhassa, koska musta tuntuu etten pysty pitämään ystävyys suhteita.
Mua ahistaa.
Ja meijän koulu on aika homofoobinen ja ite muunsukupuolisena (nonbinary) lesbona seki vielä ahistaa. Mitä jos mua kiusataan? Mua on kyllä kiusattu pienenpänä mutta silti. En jaksais sitä tän kaiken päälle.
Halusin nyt puhuu vaan tästä koulusta ku en oo siitä vielä puhunu psykologin kanssa.
Tän koko viestin kirjottaminen tuntu jo niin hankalalta, että mietin miten ihmeessä selviin koulussa.
Voitteko auttaa? Kiitos jo valmiiks!<3
Hei Rainbow,
Kiitos, kun rohkeasti avasit ajatuksiasi, vaikka viestin kirjoittaminen tuntui hankalalta!
Kiitos myös, kun jaoit taustatietojasi ja onkin ikävä kuulla, että sinulla on ollut paha olla. Kun painii vaikeiden ja raskaiden asioiden kanssa, niin silloin myös uudet asiat voivat tuntua entistä raskaammilta. Sinulla oli ymmärrettävästi myös paljon asioita, jotka mietityttävät koulunaloitukseen liittyen: uudet kouluaineet, kavereiden puute ja yksinoleminen sekä pelko siitä, että joutuu kiusatuksi. On hyvin ymmärrettävää, että mielessäsi on paljon ajatuksia ja tunteita tässä tilanteessa.
Oli kurja kuulla, että koet koulusi olevan homofobinen ja joudut edes miettimään sitä, että joutuisit kiusatuksi. Kaikilla on oikeus olla juuri sellaisia kuin ovat, eikä ketään pitäisi kiusata sen takia. Toivon kovasti, että löytäisit koulultasi sellaisia ihmisiä, keiden seurassa koet olosi turvalliseksi ja hyväksytyksi, koska sellaisia ihmisiä ansaitset ympärillesi. <3
Miltä sinusta tuntuisi puhua näistä ajatuksista seuraavan kerran, kun tapaat psykologisi kanssa? Haluan myös kannustaa sinua juttelemaan koululla esimerkiksi opettajalle, terveydenhoitajalle tai kuraattorille. Koulun henkilökunta on siellä oppilaita varten ja heidän tehtävänään on auttaa ja tukea, oli aiheina sitten haasteet kouluaineissa, paha olo, kaverisuhteet, kiusaaminen ja syrjiminen tai ihan joku muu. Tärkeää on, että et jää ajatustesi kanssa yksin. Ansaitset tulla kuulluksi sekä ansaitset itsellesi tukea ja apua, eikä yksin tarvitse selvitä. <3
Jos haluat purkaa ajatuksiasi anonyymisti turvallisen aikuisen kanssa, niin meille voi aina soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla chattiin juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. Kaikki palvelumme ovat ilmaisia, luottamuksellisia ja nimettömiä. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Paljon voimia koulunaloitukseen! Muista, että olet tärkeä ja arvokas!
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä