Eli siis olen tässä ollut rakastunut erääseen poikaan pidemmän aikaa. Tavattiin netin kautta ja ruettiin puhumaan paljo, ruettiin soittelemaan, juteltiin skypessä yms. Välimatkaa on n.150 km..tämä poika on jättänyt minut jo pari kertaa mutta silti olemme palanneet takaisin yhteen. Poika sanoi myös minulle monesti ettei aio jättää tai pettää..uskoin häneen koska luotin häneen! Kuitenkin eilen aloimme puhua siitä rakkaudesta joka johti siihen että hän jätti minut sanoen ettei jaksa enää ”kaukosuhdetta” koska emme näe paljon. Kävin puhumassa vanhempieni kanssa tästä asiasta ja he olisivat valmiita välillä minua kulettamaan pojan luona mutta silti poikaa ei kiinnostanut asia ollenkaan. Tiedän..minun pitäisi jo luovuttaa mutta miten voin unohtaa ihmisen joka on todella tärkeä kaikesta huolimatta minulle! :/ nyt oon aivan sekaisin enkä tiedä mitä tehdä..[osa tekstistä poistettu] Edelleen olen samaa mieltä koska en vaa jaksa enää! tämä ei suinkaan kuitenkaan ole ainut asia joka minua painaa…on tässä koulukiusaamistakin joka vaivaa..oon vaa nii kyllästyny elämään, eiköhän kaikki oo jo nähty. Mutta kertokaa oikeesti mitä mä teen ?:/ porukoille en halua puhua näistä enää koska niitä ei kiinnosta ! kiitos avuista jos tulee:/
Mä seurustelen tällä hetkellä maailman ihanimman pojan kaa netis, ja sama juttu kauheest väli matkaa. pelkään et ei olla enää yhes just koska nii pitkä väli matka. Masentaa ja ahdistaa koko ajan muutenkin ja ollaan samas pulas jos se poika jättää mut.
Moikka!
Luin ton sun jutun, ja oon sitä mieltä että hyvä että oot sentään puhunut vanhemmilles.
Sun kannattais hankkia kunnon hyvä ja luotettava kaveri, vaikka nettikaveri, kunhan voit puhua jollekkin asiasta joka neivoo sinua tarvittaessa ja auttaa pääsemään yli tilanteestasi. Olet viellä nuori, älä ajattele mitään synkkiä ajatuksia, sinulla on koko elämä viellä edessä! Ties vaikka mitä sinusta tulisi isona!
Olen kokenut kiusaamista, perheriitoja, hyljeksymistä yms… Olen kestänyt koska luotan tulevaisuuteeni, en epäile ettetkö löytäisi sitä oikeaa, sillä se oikea löytyy kun tulee aika löytyä.
Tsemppiä & jaksamisia!
Moikka!
Luin ton sun jutun, ja oon sitä mieltä että hyvä että oot sentään puhunut vanhemmilles.
Sun kannattais hankkia kunnon hyvä ja luotettava kaveri, vaikka nettikaveri, kunhan voit puhua jollekkin asiasta joka neivoo sinua tarvittaessa ja auttaa pääsemään yli tilanteestasi. Olet viellä nuori, älä ajattele mitään synkkiä ajatuksia, sinulla on koko elämä viellä edessä! Ties vaikka mitä sinusta tulisi isona!
Olen kokenut kiusaamista, perheriitoja, hyljeksymistä yms… Olen kestänyt koska luotan tulevaisuuteeni, en epäile ettetkö löytäisi sitä oikeaa, sillä se oikea löytyy kun tulee aika löytyä.
Tsemppiä & jaksamisia!
