Hei kaikki ! Olen tärkeällä asialla liikenteessä ja joka on myös yleistymässä. Teiniraskaudet. Olen kesällä 15 vuotta täyttävä tyttö. Olen ollut raskaana kuukauden, raskaus oli sunniiteltu vaikka kuulostaakin naurettavalta. Ainoa asia joka pelottaa on kertoa asiasta vanhemmilleni. EN tiedä kuinka kertoa, milloin ja missä tilanteessa. Mahani alkaa pian jo pömpöttää ja olisi aika kertoa edes äidilleni mutta en uskalla. Mitähän hänkin ajattelisi, vaikka onkin lapsirakas.Tuntuu että olen häpeäksi koko luomakunnalle kun tulin 14 vuotiaana raskaaksi :( Auttakaa ja kertokaa mielipiteitä ! Tahdon pitää vauvani ja sulhasenikin haluaisi mutta kuinka kerron raskaudestani kenellekkään ?
1. Mieti muutaman kerran vielä, olethan valmis pitämään lapsen. Entä opiskelut? Kaikki vauvan viemä aika? Olethan henkisesti valmis? Mistä esimerkiksi saat rahaa?
2. Eli jos olet päättänyt pitää lapsen niin sinun on kaikissa tapauksissa sanoa vanhimmillesi. Kerrot rauhassa ja ole vakavasti otettava.
3. Keskustelkaa! Sillä saat kyllä selville.
4. Tuo ”sulhasesi”, eli poikaystävän kanssa sinun on mietittävä tulevaisuutta todella tarkasti, sillä lapsen tulevaisuus on etusijalla.
Minusta sun kannattais kertoa asiasta pian vanhemmillesi. Joko pidat lapsen tai sitten et, mutta kannattaisi ketoa asiasta vanhemmille.
Hyvän ja oikean päätöksen olet tehnyt,kun olet päättänyt pitää lapsen. Keskustele asiasta poikaystäväsi kanssa ja kertokaa yhdessä vanhemmillenne ja seisokaa yhdessä päätöksen takana,että haluatte pitää lapsen.
Joo, sun pitää kertoo tosta nyt sun vanhemmille! Ihmettelen vaan, et miks toi raskaus oli suunniteltu? Oot tosi nuori vielä… Ootko varmasti valmis rakastamaan lasta ja silleen? Oon ite siis 16 vuotta ja tyttö. Mut onnee! : )
Ensinnäkin, tajuatko mitä kaikkea joudut jättämään kokematta kun pidät lapsen? Ei ole eikä tule juhlia. Ensimmäinen vuosi on hyvin raskas, koska lapsen kanssa pitää olla taukoamatta. Koulut voivat jäädä kesken, tai joudut käymään iltakoulussa. Et saa omaa aikaasi, eli ei shoppailua eikä mitään hengailua kaupungilla. Todennäköisesti kaverisuhteet kuivuvat kasaan, koska niitä ei ole aikaa pitää yllä.
Toiseksi, mitä voit tarjota lapsellesi? Oot itsekin vielä lapsi, mitä sä voit sille kertoa lapsuudesta, jota et vietä ikinä koska tulet äidiksi? Lapselles voi tulla myös sama ongelma, ettei se halua olla lapsi, vaan alkaa aikuistuun liian aikasin. Parhaassa tapauksessa sekin hommaa ittensä raskaaks joskus 13 vuotiaana. Nää on kauhuskenaarioita, mutta mieti nyt hieman.
Kolmanneksi, mistä saat rahaa? Rahaa ei tule tuosta vain. Tarviit tuttipullot, rattaat, vaatteet, ruoat, potat, lelut, pinnasängyt, syöttötuolit, vaipat, tutit, lakanat, kantokopat, neuvolamaksut, kaikkee mahdollista. Se ei käy halvaksi. Kato vaikka ihan piruuttas paljonko rattaatkin jo maksaa.
Neljänneksi, oletko sä valmis? Elät teini-iän pahinta aikaa. Sulla kuohahtaa tunteet nopeesti, eikö? Lapselle tulee helposti traumoja, jos sä huudat sille hormonien jylläämisen vuoksi. Jos sä riuhdot sille vaatteet päälle, ja huudat sille. Se muistaa sen, ja sä et voi sille mitään. Lapsen jatkuva huutaminen ja sen yöllinen herääminenkin on niin vaikeaa, että jopa aikunen ihminen väsyy siihen ja menettää hermonsa. Entä teini, jonka tunteet jyllää kovemmin kun koskaan? Sä voit aiheuttaa sille ihan hirveesti hallaa!
Viidenneksi, entäs jos se syntyykin vaikka vammasena? Entä jos sillä on ADHD? Mulla on kokemusta ADHD lapsesta, ja se on hirveää. Se on kuin olisi 10 vauvaa. Se lapsi juoksentelee älyttömästi, tuhoaa ja taas juoksee. Satuttaa itteensä usein, ja joutuu ongelmiin. Tuhoaa taas. Mitä jos sillä on joku ongelma, se ei tyylii opi puhumaan? Entä jos se on sokea, tai vaikka kuuro? Entä jos sillä on vakava sairaus, ja se kuolee aikasin? Oletko sä henkisesti valmis siihen?
Kuudenneksi, mieti nyt taas sitä sun henkistä puolta. Et oo kokenut lähes mitään vielä. Ymmärrettävää on että lapsi on tosi kiva juttu, mutta sä et ite oo vielä kokenut sitä, mitä on olla lapsi. Pystytkö tarjoaan sille hyvän lapsuuden? Pystytkö tarjoaan sille kaiken avun, mitä se tarvii? Se tarvii apua, meinaan paljon. Yötä myöten. Katsopa ihan piruuttas Anssi Vaittisen (vlogaaja) video, ”TEINIÄIDIT”. Hänellä on paljon uusia näkökantoja, joten katso se.
Esimerkiksi anssi toi siin sen, että et voi panostaa kauneuteesi esimerkiksi niin paljoa enää. Ei uusia vaatteita, eikä gurmee herkkuja. Kaikki pitää antaa lapselle. Kaikki. Siihen ei ole muttaa sanomista. Ne vaatteet lapsille on älyttömän kalliita, joten se on sulta pois.
Kaikki aikasi menee siitä lähtien siihen vauvan hoitoon. Kaupassa käyminen voi jo olla ongelma, koska lasta ei voi jättää hetkeksikään yksin. Joko otat sen mukaan tai jäät kotiin sen kanssa. Kaupassa asiointi voi olla vaikeaa, huutavan lapsen kanssa joka juoksentelee ympäriinsä, tai jos ei vielä osaa kävellä, huutaa vaan sitäkin kovempaa.
Jos et oo pystynyt edes vanhemmillesi kertomaan, se selvästi osoittaa ettet oo valmis.
Mä en voi sanoin kuvaillakkaan miten vaikeaa se tulee olemaan. Monet luovuttaa ja antaa lapsensa pois, tuoden niille ajatuksen ettei ne kelpaa. Sä uhraat koko elämäs tässä pois. Ei enää ihastumisia, ei öitä jolloin saat kikatella jonkun uuden ihastuksen kainalossa. Ei bileitä, ei edes tulevaisuudessa. Jos sun ”sulhases” jättää sut, oot yksinhuoltaja, mikä tekee sun elämästä vielä rankempaa. Sä olet vastuussa kuitenkin nyt, koska se vauva kasvaa sun sisällä, ja sä olet sen niin valinnut.
Nyt nainen, laita ylös paperille plussat ja miinukset. Ja ajattele asiaa realistisesti. Älä pistä pelkästään plussia, sä tiedät että siinä on miinuksia, kuten rahanmeno, sun lapsuutes loppu, mahdollinen masennus, kavereiden menetys, oman aikas puuttuminen, kauneudenhoidon loppuminen… Esimerkiksi meikkejäkään et voi ostaa ainakaan samaan tahtiin, kun pitää ostaa lapselle vaipat ja haalarit ja paidat ja housut ja sukat ja kengät ja hatut ja yöasut ja takit ja kuravaatteet ja sadevaatteet ja saappaat ja tossut ja parhaassa tapauksessa kaikkia näitä, useampia pareja.
Nyt, mieti asiaa järkevästi. Puhu vanhemmillesi. Mieti uudelleen. Sitten päätät, mitä teet.
Minun mielestä ei ole ollenkaan naurettavaa että raskautesi oli suunniteltu. Päin vastoin minusta on ihan mahtavaa että uskalletaan hankkia lapsia nuorena. Mutta mieti kuitenkin oletko valmis siihen kaikkeen mitä lapsi tuo elämääsi. Joudut valvomaan öisin lapsen kanssa, olet vastuussa lapsesta ja sen kasvamisesta.
Uskon että sinun on vaikea kertoa vanhemmillesi. Mutta kannattaa mennä rauhallisesti heidän luokseen ja kertoa asiasta. He varmasti ymmärtävät tilanteen ja ovat valmiita tukemaan sinua mitä sitten ikinä päätätkin. Tsemppiä! :)
Oon suunnillee samassa tilanteessa sun kanssa. 15v olen ja raskauden mahdollisuus tiedostettiin, koska jätettiin ehkäisy pois. Vanhemmat tosin tiesi jo ehkäisyn pois jättö vaiheessa että joku päivä oon vielä lähi vuosina raskaana. Täytän tossa ihan just 16 ja oon lukion ekalla, kun menin kouluun vuoden aikasemmin. Meillä on siinä mielessä hyvä tilanne, että mun poikäystävän molemmat vanhemmat on kirurgeja, joten rahasta ei nyt oikein ole pulaa. Kaikki rattaat yms tulee kyllä hankittua. Meillä on myös oma asunto kerrostalossa, jotta saamme omaa rauhaa, mutta minun veljeni ja pojan vanhemmat asuvat aivan lähistöllä, joten apua on saatavilla helposti. Plussana myös on se että asunto sijaitsee aivan minun lukion, poikaystäväni amiksen, päiväkodin, kaupan, leikkipuiston ja sairaalan lähellä. Puhuimme opon kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että suoritan lukion kaksi viimeistä vuotta kolmessa vuodessa, joten tehtävää on vähemmän. Saan myös tehtyä paljon tehtäviä kotona ja lapsenvahteja riittää perhepiiristä. Riskit on otettu huomioon ja synnytys on päätetty teh keisarileikkauksella, sillä suvussamme on usein jouduttu tukeutumaan keisarileikkaukseen kapeiden alantioiden vuoksi. Olemme olleet poikaystäväni kanssa 11vuotiaasta asti ”suhteessa” toki aluksi suhde oli hieman toisenlainen, mutta siitä se on vakavoittunut. Olen ollut auttamassa tuttuani, joka sai kaksoset hyvin tiiviisti etenkin ensimmäisen vuoden aikana ja tiedän kasvattamisen rankkuuden. Olen myös ollut parina kesänä kesätöissä päiväkodissa ja perhepäivähoidossa. Kun mietin omalta kannalta niin ajattelisin jos äitini olisi nuorempi niin monesta asiasta olisi varmasti helpompi kertoa, kun juuri ymmärtäisi vähän enemmän tämänpäivän nuorien menosta.
Olen 15vuotias tyttö ja pelkään että olen raskaana. Mitä minun pitäisi tedä?? En tiedä miten kertoa vanhemmilleni tai kellekkään. Kaverini on epäillyt jo hetken että olen raskaana.
Hei nimimerkki ”Peloissani”,
Kiitos, kun laitoit viestiä!
Kerroit, että pelkäät olevasi raskaana ja mietit, mitä sinun pitäisi tehdä. Apteekissa myydään raskaustestejä, joita voi ostaa kuka tahansa iästä riippumatta. Raskaustestejä on eri merkeiltä ja niitä on monen hintaisia, halvimmillaan sellaisen voi ostaa alle kymmenellä eurolla. Myös terveysasemalle voi varata ajan, jossa raskaus varmistetaan verikokeella. Myös kouluterveydenhoitaja osaa auttaa sinua tässä. Kouluterveydenhoitaja on työssään tottunut kohtaamaan myös raskausepäilyjä ja osaa pohtia kanssasi eri vaihtoehtoja.
Kirjoitit myös, että et tiedä, miten kertoa asiasta vanhemmillesi. Ymmärrän hyvin, että kertominen voi jännittää todella paljon, koska he voivat reagoida monella tavalla. Oli vanhempiesi alkureaktio millainen tahansa, niin uskon, että he arvostavat rehellisyyttäsi. Olit raskaana tai et, niin sinulla on oikeus saada tukea itsellesi!
Jos haluat, niin voit myös soittaa meidän Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), jossa voit anonyymisti purkaa ajatuksiasi. Meillä on myös chat ja nettikirjepalvelu. Löydät niistä lisätietoa täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Moikka mulla on itsellänikin ongelmia raskauden takia…elikkäs en haluaisi neuvolaan mennä kun olen kerran käynyt julkisessa neuvolassa ja sain niin tylyä kohtelua että en haluaisi enää sinne mennä enkä ole kokenut sitä tarpeelliseksi vaikka odotankin ensimmäistä lasta niin kaikki on tähän asti mennyt suunnitelmien mukaan☺️Mutta sen vinkin annan että kannataa kertoa vanhemmille koska voit tarvita apua itse en ole väleissä vanhempieni kanssa henkilökohtaisista syistä mutta olen onnellinen että kumppani on mun tukena ollu ihan alusta asti ja suunniteltu lapsi meilläkin tulossa nyt ollaan jo vähän yli puoli välin ja ollut älyttömän helppo raskaus mitä nyt välillä vähän ollu kipuja ja alkuraskaus oli ihan kauheeta 😣nimittäin mulla oli pahoinvointia melkee viikolle 18 asti mutta joo siitä on selvitty ☺️
Heippa!
Oon tosi tosi onnellinen sun raskaudesta. Haluaisin itsekin nuorena äidiksi. Mutta miestä ei ole näkynyt. Se oon suurin unelmani.
Moi (ylpeä raskaudestaan) katotaa jos vaikka vastaisit!
Saitko lasta vai miten kävi? Miten sulla menee?
Itekkin haluaisin lapsen tai pikkusisaruksen mut vanhemmat ei kyl uutta lasta haluu