Haluun pois kotonta. En pääse ikinä mihinkään. En saa nähä kavereita. Mulla ei oo omaa puhelinta eikä tietokonetta. Se meni rikki joskus viime keväänä. Kirjotan tätä koulun koneella. Haluun pois. Vihaan mun äitiä. Se antaa mulle mitä tahansa paitsi mitä tahansa mitä haluisin. Elämä vituttaa ja masentaa enkä pysty tai haluu kertoo kenellekään. Eikä kukaan muutenkaan ottais tosissaan. Auttakaa.
Hei,
Onpa ikävä lukea kurjasta kotitilanteestasi. Kiitos kuitenkin luottamuksesta ja rohkeudesta, kun päätit kirjoittaa tänne.
Ymmärrän hyvin, että tilanteesi tuntuu todella raskaalta ja epäreilulta. Oletko pystynyt juttelemaan asiasta äitisi kanssa? Onko siihen jokin syy, ettet saa nähdä kavereitasi tai uutta tietokonetta rikkoutuneen tilalle? Olisi sinua kohtaan reilua, että voisitte keskustella asiasta ja että sinulla olisi oikeus nähdä kavereitasi.
Jos äitisi kanssa keskustelu tuntuu vaikealta, onko lähipiirissäsi jotain toista läheistä aikuista, joka voisi tukea sinua tässä asiassa ja saada myös äitisi ymmärtämään, kuinka epäreilu tilanne on sinua kohtaan? Lisäksi voit aina esimerkiksi kokeilla kirjoittaa kirjeen äidillesi, jossa selität kuinka ahdistavalta ja epäreilulta tilanne sinusta tuntuu. Näin keskustelun aloittaminen äidin kanssa voi olla helpompaa ja myös äiti ymmärtäisi paremmin sinun näkökulmasi tilanteeseen.
Toivottavasti arkeesi kuuluu myös iloisia ja kivoja asioita ja että pääset näkemään ystäviäsi edes koulupäivän aikana. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja toivottavasti asiat äidin kanssa selviävät pian! Voit myös aina tulla juttelemaan meille Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) jos saat jostain puhelimen lainaksi tai kirjoittaa chattiin, olemme joka päivä auki ja meille voit kirjoittaa mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Tpi on ihan hirbeetä. Suosittelen puhuun jollekkin esim kaverille tai sukulaiselle
