Siirry sisältöön
yksin

Oon täyttänyt 18v jo puoli vuotta ja mulla on pitkään jo tuntunu elämä yksinäiseltä.
Alakoulussa taisin viimeisen kerran hengata saman ikästen kaa ja sielläkin olin jo aika yksinäinen. Vanhemmat oli aina kyselleet että ”olinko ihan ok yksin olemisen kaa?” ja siihen kyselyyn aina tuli nopeesti vastattuu ”juu”, se sitten vaihtu ylökoulussa kun netin kautta tapasin muutaman kundin joille oli ihan kiva puhuu. En ikinä nähny niitä oikeessa elämässä niitä kun he elivät ihan toisella puolella Suomea mutta siinä sitten huomasin kuinka kurjalta tuntu olla niin totaalisen yksin kun nyt olin. Oli siinä sivussa yläkoulu vähän heikommin mennyt, arvosanat oli tippunu ja kun vanhemmat tästä alko puhua niin siinä vaiheessa hajosin ihan täysin ja itkien selitin miten yksinäinen olo oli.

Siitä sitten osotettiin nuorisopalveluihin. Satunnaisesti kävin nuorisotiloissa mutta se oikeastaan aina vaan toi kurjan olon kun en siellä ikinä ihmisiin samaistunut. Eräälle nuorisotyöntekijä rouvalle puhuin vuoden tai kaksi joka kevensi vähän oloa mutta ei siellä nuorisopalveluissa oikein mikään asia kavereiden suhteen mennyt eteenpäin.
Sosiaaliset tilanteet tuntuu tosi raskailta ja ahdistavilta usein etenkin kun ihmisiä on paljon. Discordissa oon useimmiten vaan viittinyt ihmisille puhua mutta sekin on vähentynyt kun siellä tutuilla on opinnot ja työt tullut vastaan joten ei niillekkään tule puhuttua niin paljon enään.

En oo kovin innoissani muuttaa vanhemmilta pois kun oon heidän kanssa ihan hyvissä väleissä ja joskus tuntuu siltä että ainut muistutus miksi omaa henkeä ei pitäisi ottaa. Omasta kaupingista ei tosin vain kavereita löydy joten en yksinkertaisesti tiedä mitä mä voisin tehä enään.

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei!

Kiitos viestistäsi. Olen tosi pahoillani, että kärsit yksinäisyydestä. Ymmärrän, että se tuntuu pahalta. Toivoisin, että sinulla olisi ollut oma ystäväpiiri tai edes joku, jonka kanssa viettää aikaa ja suunnitella juttuja.

On ihan ymmärrettävää, että sosiaaliset tilanteet tuntuu raskailta, jos on vähän huonoja kokemuksia ryhmään kuulumisesta. Toivottavasti et kuitenkaan ole menettänyt toivoasi, sillä uskon että sinullakin tulee olemaan vielä hyviä ystäviä, kunhan he vain löytävät sinut.

Uusiin ihmisiin voi tutustua harrastuksissa, tapahtumissa tai muutoin yhteisten kiinnostuksen kohteiden äärellä. Myös tulevat opinnot tuovat sinulle paljon mahdollisuuksia tutustua kivoihin ihmisiin, jotka ovat ehkä muuttaneet uudelle paikkakunnalle ja kaipaavat seuraa ja uusia ystäviä.

Toivon, että sinulla riittää uskoa siihen, että tuolla jossain on ihmisiä, jotka haluavat tutustua sinuun ja viihtyvät seurassasi. Teidän täytyy vain löytää toisenne. Tunnut tosi ihanalta tyypiltä ja olen ihan varma, että löydät vielä ystävän tai ystäviä itsellesi.

Kannattaa siis katsoa kaikkia kursseja ja tapahtumia avoimin silmin ja mikä ettei vaikka myös vapaaehtoistöitä. Siellä, missä on saman henkisiä ja samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä, löytyy helpommin jutun juurta ja yhteisiä kokemuksia.

Soitathan meille, jos kaipaat joku päivä juttukumppania! Juttelemme mielellämme kanssasi. Numeromme on 116 111 ja palvelumme on auki joka päivä.

Halaan sinua lämpimästi (jos sen sallit) ja toivon sydämestäni, ettet vielä luovuta. Hyviä ihmisiä on, kunhan vain satutte joku päivä samaan paikkaan samaan aikaan.

Lämpimin terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Vastaa aiheeseen: 18v eikä ollenkaan kavereita

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top