Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Päivää oon alkanut epäillä et mul ois anoreksia ja samaan aikaan arfid(en oo varma kirjotinko oikein tai onko se edes mahollista) mut pelkään et jos kerron jollekin niin mut pistetään osastolle ja se ruoka mitä siellä on on niin kamalas ja anoreksia potilaat pistetään syömään järkyttävän kokosii annoksii minkä kokoisia en ole itse varmaan koskaan syönyt ja pelkään et jos mul diagnosoidaan anoreksia niin arfid jää siinä ”pois/takaalalle” koska sit väitetään et se on vaan tekosyy et mun ei tarvis syödä tiettyjä ruokia :((
Hei!
Hienoa, että rohkaistuit kirjoittamaan tänne ja kysymään neuvoa. Syömisen kanssa koetut pulmat, olivat ne sitten millaisia tahansa, voivat aiheuttaa arjessa paljon ahdistusta ja päänvaivaa. Mitä kauemmin niiden kanssa joutuu elämään, sitä hankalammiksi ne usein muuttuvat. Siksi onkin huipputärkeää hakea niihin apua mahdollisimman varhain ennen kuin ongelma vaikeutuu. Hienoa siis, että kirjoitit!
Syömishäiriöiden diagnosointi ei ole aina yksiviivaista tai helppoa. Silti niihin voi hakea ja saada apua. Heti et kuitenkaan joudu osastolle, sillä osastojakso tulee tarpeeseen vasta, jos et selviä muun avun turvin. Älä siis pelkää sitä tai jätä hakematta apua osastollejoutumisen pelon vuoksi. Osastojaksosta keskustellaan aina ihmisen itsensä kanssa ja usein siinä vaiheessa, kun sitä ehdotetaan, se saattaa tuntua usein myös ihmisestä itsestään hyvältä ajatukselta. Siellä saa rauhassa toipua eikä tarvitse huolehtia mistään muusta.
En tiedä, minkä ikäinen olet, mutta jos olet jossain oppilaitoksessa, voit yrittää saada yhteyttä oppilaitoksesi terkkariin. He ovat kouluilla usein juhannukseen asti. Jos se ei ole mahdollista, saat apua paikkakuntasi terveyskeskuksesta. Tietääkö kotiväkesi tästä hankaluudestasi, oletteko jutelleet siitä? Voi nimittäin olla, että asiointi terveyskeskuksessa voisi olla helpompaa, jos sinulla olisi joku aikuinen tukenasi.
Apua hakiessasi voisit miettiä jo etukäteen, mikä ruokailussa on sinulle vaikeinta ja miltä ruokailutilanteet sinusta tuntuvat. Näin osaat sanoa jotain jo aikaa varatessa. Myöhemmin saat sitten rauhassa vastailla kysymyksiin ja kertoa ajatuksistasi ja tunteistasi. Mitä paremmin osaat sanoittaa niitä, sitä paremmin sinua osataan auttaa. Ehkä voisit kirjoittaa ajatuksia ylös johonkin vaikka ihan päivittäin? Muistiinpanot auttavat sinua sitten, kun pääset juttelemaan näistä jonkun kanssa.
Toivottavasti rohkaistut hakemaan pian apua, jotta olosi olisi jatkossa parempi ja saisit riittävästi ravintoa huolimatta diagnoosistasi. Olisi tärkeää, että voisit hyvin ja pystyisit nauttimaan kesästä ja elämästäsi, eikö?
Jos tarvitset apua avunhakemiseen tai harjoitusta ajatustesi sanoittamiseen, niin autamme sinua mielellämme! Meille voi soittaa numeroon 116 111 tai tulla tänne Nuortennetin chattiin juttelemaan. Molemmat palvelut ovat auki joka päivä vuoden ympäri eivätkä ne maksa sinulle mitään. Lisäksi ne ovat täysin anonyymejä eli sinun ei tarvitse kertoa nimeäsi tai yhteystietojasi.
Olet tärkeä!
Terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä