ala-asteel mua haukuttiin sekä kiusattiin aika pahasti ja yläasteella se jatkui ja satutti henkisesti pahasti,aloin purkaa oloani huonoilla tavoilla pärjäsin silti ihan hyvin,numerot pysy ylhäällä ja olin suht onnellinen,jossaa vaihees elämältä tippu pohja pois mut pääsin ylös ja pari kuukautta sitten tapahtu onnettomuus,onnettomuudes se toinen osapuoli kuoli ja syytän siitä itseäni,olin sairaalassa monia viikkoja,mulle tehtiin monia leikkauksia jotka aiheuttivat komplekseja,tuntu ettei se painajainen oisi koskaan loppunut,etten koskaan pääsisi kotiin,mulle oltiin puhuttu puhumisavusta ja olin suostunut siihen kuitenkaan en koskaan saanut sitä joka sai minut tuntemaan etten ansaitsisi apua,että mun olisi pakko vaan padota tunteeni ja itkeä joka yö ja esittää ihmisille iloista,nyt oon alkanut hajoilla,tuntuu ettei kukaa jaksa kuunnella ja ihmiset tuntuu niin kylmiltä,kaikkki tuntuu lähtevän ja katoavan elämästäni ja yritän unohtaa onnettomuuden mut se pyörii mieles ja mietin miten kukaa voi rakastaa ihmistä jolla on vamma joka ei koskaan parane kokonaan,haluaisin jutella jonkun kanssa kaikesta mutta kuraattori ei tule kysymykseen sillä en pitänyt hänestä.Onko se väärin jos tunnen olevani pelkkä virhe maailmalle josta on vaan huolta kaikille.
Hei,
pahoittelut, että olet joutunut odottamaan viestisi julkaisua ja vastausta.
Olet kyllä ollut tosi kovilla – joutunut kokemaan kiusaamista ja sen aiheuttamia seurauksia ja nyt kertomasi vakava onnettomuus. Olen todella pahoillani. Vaikka en tiedä, millaisesta onnettomuudesta oli kyse ja mikä siihen johti, niin en usko sinun olevan millään lailla syyllinen toisen ihmisen menehtymiseen. Tuskin olet tehnyt mitään sellaista, jolla olisit halunnut jollekin toiselle sattuvan pahasti?
Sinä todellakin ansaitset ja tarvitset keskusteluapua noin järkyttävän tapahtuman jälkeen. Jo pitkään jatkuneet kiusaamiskokemukset oikeuttavat saamaan tukea! On vaikea ymmärtää, miksi sitä ei ole sinulle tarjottu, vaikka puhetta siitä oli!? Joskus ammattilaisille ja hoitotahoille käy virheitä ja joku asia jää tahattomasti hoitamatta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se olisi sinusta aiheutuvaa! Voisivatko vanhempasi muistuttaa ja vaatia keskusteluapua luvannutta tahoa siitä, että sinulle on saatava sitä tukea NYT?
Sinä olet edelleen aivan yhtä rakastettava, kuin ennen vammautumistasi. Olet edelleen Sinä, vaikka jotain sinussa olisi muuttunut erilaiseksi. Ajan kanssa opit toivottavasti hyväksymään itsesi sellaisena, kuin nyt olet ja se on kaikista tärkeintä – että oppii rakastamaan omaa itseään ja pitää itsestään huolta. Se, mitä sinulle on käynyt, ei ole muuttanut tai poistanut niitä kaikkia ihania, ainutlaatuisia ja erityisiä piirteitä ja sielunmaisemaa, jota sinussa oli ennen onnettomuutta. Ne kaikki ovat edelleen sinussa.
Sinun tunteesi, ovat ne sitten mitä tahansa, eivät ole vääriä. Tunteet eivät koskaan ole vääriä. Kaikenlaisia tunteita saa olla. Tunteet eivät kuitenkaan ole yhtä kuin totuus ja todellisuus. Jokaisen tunteet kumpuavat omasta henkilökohtaisesta kokemuksesta ja tulkinnasta. Jokaisella meillä on oma kokemusmaailmamme ja voimme kokea saman asian hyvin eri tavalla. Tärkeää on muistaa juuri se, että tunne ei ole yhtä kuin totuus. Se, että sinusta tuntuu siltä, että olet virhe ja aiheutat vain huolta kaikille, ei ole varmastikaan esimerkiksi vanhempiesi ja muiden läheistesi kokemus. Voisiko olla niin, ettei kukaan muu tunne tai ajattele sinusta sillä tavalla? Uskoisin, että kaikki läheisesi ovat valtavan kiitollisia ja onnellisia siitä, että sinulle ei käynyt pahemmin onnettomuudessa.
Kenelle sitten voisit jutella nyt jo pian (jos et saa tai ole saanut keskusteluapua). Kuraattorista et siis pitänyt. Onko koulussa ketään muuta aikuista, kenestä pitäisit? Terkkari, opettaja, kouluavustaja..? Entä vanhempasi tai joku sukulainen?
Oletko koskaan soittanut Lasten ja nuorten puhelimeen? Se on puhelin, joka on sinulle maksuton ja on auki joka päivä. Numero on 116 111 ja se on auki ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20. Kun soitat, numerosi ei näy vastaajalle eikä siitä tule edes merkintää puhelinlaskuusi. Saat olla täysin nimetön ja puhua mistä ikinä haluat. Vastaajana on sinua kuunteleva ja sinusta kiinnostunut vapaaehtoinen aikuinen.
Toipumista ja halauksia sinulle! Olet arvokas, hyvä ja rakastettava sellaisena, kuin olet!