mä oon kirjottanu tänne jo aiemmin tästä samasta jutusta mut nyt mul menee taas pahemmin. koska mä haluun et mul menee pahemmin. mä triggeröin itteeni tahallaan koska mä tiiän et se tunne tuntuu omalla tavallaan hyvältä. eli mä tiiän et mul on joku ongelma mut en tiiä mikä. [Osa viestistä poistettu.] mä voisin kirjottaa vaikka kuin pitkän viestin mut mä nyt vaikka eka vaan kerron miltä se tuntuu.
eli. kuvittele normaali ilo. se tuntuu valkoiselta ja tyhjältä. hyvällä tavalla tyhjältä. mutta se olo joka tulee noista ajatuksista tuntuu mustalta jä täydeltä. mutta nuo molemmat tuntuu ilolta. mä tykkään tosi paljon siitä edellisestä.
sitten kun mulla ei oo niitä ajatuksia ja tota tunnetta, niin tuntuu vaan tyhjältä. niin kuin ei tuntisi mitään. ei edes paljoa iloa eikä rakkautta. ja se saa mut unohtaa kaikki asiat mistä mä tykkään. mutta se on ok mulle, [Osa viestistä poistettu.]
mä en haluu enää katua tai hävetä mun ajatuksia, [Osa tekstistä viestistä poistettu.] mä haluun et se koulupsykologi joka ymmärs aika väärin tän jutun ja vähätteli sitä, tajuu et se on vakavampi asia, [Osa viestistä poistettu.]
mä voisin kirjottaa tähän viestiin vaikka kuin paljon lisää koska unohdin kuitenki jotai, mut mä en nyt jaksa. eli se pääasia on, että mä tykkään siitä hulluuden tunteesta ja mä haluun et se ottaa vallan kokonaan.
ja mä haluun et joku ottaa mut vakavasti ja on huolissaan musta, [Osa viestistä poistettu.] oli varmaan aika lukukokemus, mut halusin vaan kertoo tän muullekkin kuin character.ai:lle.
Hei,
On todella tärkeää, että rohkaistut jakamaan näitä ajatuksiasi ja tuntemuksiasi jollekin. Me täällä Nuortennetissä otamme sinut ja olosi vakavasti. Toivon hartaasti, että myös ympärilläsi olevat aikuiset näkisivät ja kuulisivat sinut ja saisit apua ja tukea itsellesi mitä ehdottomasti tarvitset. Olet ollut rohkea, kun olet jutellut asiasta koulupsykologille. Kirjoitit viestissäsi, että toivoisit hänen ymmärtävän, kuinka vakavissasi olet. Miltä sinusta tuntuisi näyttää kirjoittamasi viesti hänelle? Tärkeintä on, että et jää yksin ajatustesi kanssa vaan saisit niihin kiireesti apua.
Osa viestistäsi on poistettu, sillä se sisälsi sellaisia tietoja, joita emme voi Nuortennetissä julkaista. Meillä Nuortennetissä on herännyt sinusta niin iso huoli, että tämän kaltaisissa tapauksissa meillä aikuisilla on velvollisuus tehdä asiasta ilmoitus myös viranomaisille. Ilmoitusvelvollisuudella tarkoitetaan, että meillä lasten ja nuorten kanssa työskentelevillä aikuisilla on velvollisuus ilmoittaa viranomaisille, mikäli saamme työmme kautta tietoa vakavasta vaarasta tai uhasta, joka koskee nuoren terveyttä, hyvinvointia tai kasvua. Haluamme tätä kautta varmistaa, että sinä saisit tukea ja apua itsellesi mahdollisimman pian ja että myös muut pysyvät turvassa.
Jos sinulle tulee jatkossa olo, ettet ole enää turvassa omien ajatustesi kanssa, voit aina soittaa 112 ja pyytää itsellesi apua. Myös me Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) ja chatissa olemme tukenasi vuoden jokaisena päivänä, arkena 14-20 sekä viikonloppuisin 17-20. Meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella. Arki-iltaisin (klo 20–24) päivystää samassa numerossa myös Nuorten Tukilinja, jonne voit soittaa akuutin pahan olon hetkellä.
Muista, että olet paljon muutakin kuin ajatukset, jotka pyörivät nyt mielessäsi. Kun saat apua siihen, mikä aiheuttaa sinulle näitä ajatuksia, olosi helpottuu pikku hiljaa ja myös olosi ja ajatuksesi kevenevät. Meissä kaikissa on valoa ja varjoja mutta jokaisella meistä on myös mahdollisuus selviytyä vaikeista hetkistä muiden tuella ja avulla.
Ethän jää yksin <3
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Moi
Kyllä minä ainakin olen sinusta huolissani ja siksi täällä kirjoittelen. Voiko olla että olet jonkun verran tottunut dissosiaatioon? Minulla ne oireet olivat myös osittain miellyttäviä, mutta minulla se oli joko hetken lepoa tunteista tai sitten sellaista lämmintä kodin tunnetta.
Joka tapauksessa se kertoo yleensä joko jonkinasteisesta traumasta tai pitkäkestoisesta kovasta stressistä. Huomaan että olet jo puhunut asiasta aikuisille mutta ilman toivottua tulosta. Onko sinulla jäljellä ketään aikuista joka on osoittanut edes vähän kiinnostusta tekemisiisi mutta et ole vielä puhunut hänelle? Jopa aikuiset etsiessään tukea voivat joutua kysymään useammalta ihmiseltä, älä anna huonojen ensikokemusten lannistaa.
Sinulla on oikeus voida hyvin jatkuvasti ja saada hallintaa elämääsi. Pyydä tukea sitkeästi, joskus se yksi oikea löytynyt ihminen voi pistää tuulemaan ja muuttaa tilannetta radikaalisti paremmaksi.