Oon aika lähellä 6lkn loppua (kevätlukukausi) ja koko syyskausi tuntu ehkä viikolta ja oon kokoaja vihane jollekki jostai joskus! En oo omaan tietooni surulline tai masentunu mut maailma painaa liikaa ja stressaanun helposti.. Oon keskitason oppilas ja pystyn keskittyyn mut aika menee liian nopeesti ja tuntuu että jos aika olis joki niin olisin pala kaarnaa joka vaa kulkee mukana,vapaana omasta hallintakyvystään. Mulla on vaikeuksia ihmissuhteissa,mulla oli tyttöystävä mut se oli liia vaikeeta olla niin teennäisen ihmisen kaa ja pistin poikki.. Tunnen että suurin osa ihmisistä haluaa olla,epäonnistuu olevansa ja esittää että olisi.. Ite en haluu olla mikään tarkasti kartotettu stereotyypillinen jonne/ernu/futari/hokari.Vihaan että stereotyyppejä siitä että jonnet on kovia jätkiä,ernut on outoja lapsellisia..ja urheilijat ois tyhmiä… Katson animee ja luen mangaa mutta en anna sen tehdä minuuttani,en anna mustan vaatetuksen ja angstin tehdä musta emoa ja en anna japanin tehdä musta ernua. Haluan olla se everyday guy joka on vaan yksi massasta olematta massa.
I know. Aika suorastaan lentää. Vastahan mäkin olin ala-asteella ja jännitin yläasteelle siirtymistä. Nyt sitten oon opiskelija jonka pitäis käydä töissä ja miettiä miksi ryhtyis. Inhoan ihmisten luokittelua näihin ernuihin ja jonneihin ja jne jne. Kaikissa on vähän kaikkea. Eri määriä tosin.
Mustakin tuntuu käsittämättömältä, et oon jo ysiluokalla ja kohta lukiossa (toivottavasti) Vastahan mäkin olin kutosella! Ajattelen kuitenkin ettei mun tarvii vielä stressata ajan kulusta, mä ja säkin ollaan kuitenkin vielä tosi nuoria. Päätin kuitenkin säilyttää 12-vuotiaan sielun ikuisesti, muttei aikuistumistakaan pidä pelätä. Tärkeintä on kliseisesti tarttua hetkeen :)
No, tollanen luokitteluhan on oikeesti vaan pinnallisia mielikuvia ja käsityksiä joita syntyy vilkaistessa tietynlaisten tyyppien ryhmää. (Yleensä samantapasilla tyypeillä on tapana hakeutua yhteen)Myönnän ite sortuvani myös tähän välillä, etenkin jos jotkut niistä tyypeistä jostain syystä ärsyttää. Tutustuessa ihmiseen oikeasti kuitenkin stereotypiat rapisee pois. Myönnän kyllä olevani tietyllä tavalla vielä lapsellinen, mutta se ei johdu pinkkiraidallisesta pesukarhuhatusta. Mutta on kai mulla vielä lupakin olla lapselllinen <3
