Tervehdin sinua Anonyymi
Tapasi kirjoittaa pitkiä viestejä on niin mukaansatempaiseva, että se saa minutkin kaunopuheiseksi.
Haluaisin auttaa sinua.
Halauisin rohkaista.
Haluaisin kertoa omia kokemuksiani.
Mutta en tiedä miten.
Miten paljon ihmisiä onkaan, jotka tuntevat ajelehtivansa aallokossa pienen laudan varassa, ilman ulospääsyä, ilman ketään, joka heittäisi pelastusrenkaan. Ehkä jos he kaikki löytäisivät toisensa he voisivat rakentaa veneen ja seilata sillä auringonlaskuun. Mutta mistä ihminen sellaisen ystävän löytää?
Löytyykö niitä koulusta?
Löytyykö niitä harrastuksista?
Entä lahonneista autiotaloista tai sairaalan odotustiloista?
Vaikka kirjoituksistasi näkee elämäsi kipeät asiat, tulin niistä iloiseksi. Jotenkin käyttämäsi sanat ja kieli vangitsivat minut kuin olisin lukenut tarinaa. Jatka siis kirjoittamista. Ehkä joku päivä vielä useammat ihmiset saavat haltioitua tavastasi kuvata maailmaa.
Kysyin Copilotilta, onko Suomessa paikkoja, joissa yksinäiset ihmiset voisivat löytää toisensa ja se vastasi näin:
Hei ___! Suomessa on monia paikkoja, joissa yksinäiset nuoret voivat kohdata toisiaan ja löytää vertaistukea. Tässä muutamia vaihtoehtoja:
– **Vertaisryhmät**: Nuortenlinkki tarjoaa erilaisia vertaistukiryhmiä, joissa voi keskustella arjen haasteista, ihmissuhteista ja tunteiden käsittelystä. Ryhmät voivat auttaa vähentämään ahdistusta ja yksinäisyyttä
– **Punaisen Ristin ystävätoiminta**: Punainen Risti välittää vapaaehtoisia ystäviä yksinäisille nuorille. Ystävän kanssa voi jutella, käydä kahvilla tai osallistua ryhmätoimintaan
– **Mielenterveystalo.fi**: Tarjoaa vinkkejä yksinäisyyden lievittämiseen ja keinoja solmia uusia ihmissuhteita esimerkiksi harrastusten tai vapaaehtoistoiminnan kautta.
Jos kaipaat lisää tietoa tai haluat löytää juuri sinulle sopivan ryhmän, kannattaa kysyä esimerkiksi kouluterveydenhoitajalta tai nuorisotyöntekijältä. Toivottavasti tästä on apua! 😊
Siinä siis Copilotin vastaus.
Suosittelen kokeilemaan jotain noista vaihtoehdoista. Jos annat, haluan antaa sinulle vielä muutaman vinkin.
1. Älä apua karttamalla elämää pilaa. Aina on avunpiirissä tilaa.
2. Aika pahimmatkin haavat parantaa. Tervehtyminen toivoa antaa.
3. Vaikka kyyneliä et tahtoisi näyttää, voi niitä viestinnän välineenä käyttää.
4. Jumalan syli on kaikkein suurin. Hänen armonsa rakentaa sulle suojamuurin.
Kaikkea hyvää. T: Musatyttö 09
Kiitos paljon vastauksestasi Musatyttö 09! Kiitos kauniista sanoista kirjoituksistani!
Viime aikoina olen miettinyt sitä, kuinka vaikeaa kotona on välillä olla. Päällisin puolin mikään ei ole vialla, mutta pohjimmiltaan täältä puuttuu sellainen rakastava ja onnellinen ilmapiiri. Muita kiinnostavat vain omat asiansa, eikä heiltä löydy uteliaisuutta. Tuntuu, ettei aidolle persoonalleni ole täällä paikkaa. Vaellamme täällä kaikki kuin varjot: suoritamme vain välttämättömyydet ja olemme jokainen tahollamme tyytymättömiä. Itse näen syyksi äidin toisinaan liian hallitsevan luonteen. Mutta onko minun tehtäväni yrittää piristää tätä apaattista kotia?
Erään yhteisen ruoan jälkeen tuli pakottava tarve päästä muuttamaan pois kotoa. Olin juuri palannut seurakunnan leiriltä, jossa minulla oli paljon helpompi olla. Seurakunta on minun turvasatamani. Siellä on ihmisiä, jotka ovat uteliaita, innostuvia ja välittäviä. Juuri sopivasti outoja. Siinä yhteisössä haaste on kuitenkin, että olen nykyisin ateisti, jonka takia koen toisinaan tunnontuskia. En ole kuitenkaan vielä valmis päästämään irti siitä, koska tuntuu, että sitten minulla ei olisi mitään.
En myöskään vielä ole valmis muuttamaan pois kotoa. Joten kärvistelen kotona vielä toistaiseksi, kunnes kykenen lähtemään.
Anonyymi, sun tapa kirjoittaa näistä asioista… on koskettava, melkein runollinen… ja jotkut näistä jutuista on niin samaistuttavia….
oikeesti mietin välillä, että löydänkö koskaan ketään, joka oikeesti välittäis musta, ja tykkäis mun ihan kaikista osista… yritän olla toiveikas, mutta se on aivan sairaan hankalaa, kun usein monet valehtelee ja kattoo vinoon… ei se anna toiveikkuutta, varsinkaan kun koulukin rasittaa niin paljon…
(anteeks tää ventti keskellä sitä mikä pitäs olla tsemppiviesti)
Mut sit aina välillä mä muistan, että en oo tässä elämäntilanteessa koko ajan, ja joskus on kivoja hetkiä, ja jaksan uskoakin, että joskus vielä mulla on sellane elämä jota oon toivonu. Nyt on lomakin (suurimmalla osalla), yritetään nauttia vielä sen vikat viikot!
Ja tällä hetkellä toivon että kaikki täällä jaksais myös uskoa tulevaisuuteen, ees vähän.
Ai niin, Anonyymi: TSEMPPIÄ SULLE (JA KAIKILLE MUILLE) IHAN KAIKKEEN <3 mitä ikinä elämä tuo tullessaan, yritä selvitä!
Kiitos paljon ihanasta viestistäsi booklover! Ja venttaus on todellakin tänne tervetullutta :) Samaistun sun pohdintoihin siitä, että löytyykö ikinä ketään, joka välittää. Onneks nää pienetkin yhteyden kokemukset netissä luo uskoa siitä, että jotakuta kiinnostaa!
Mä odotan jo innolla kouluun paluuta, koska se on semmonen kallio mun elämässä. Tykkään rutiinista! Mutta toisaalta painaa mieltä, että mun osalta koulu on loppumassa. Toiveikasta loppu kesää kaikille <3
Moikka kaikille, mutta erityisesti sulle, Anonyymi. Mä oon näitä sun viestejä selaillut ja ajatellut, kunpa sulle tulis parempi olo. Mä oon myös ylpeä miten sä oot niin pitkään tätä samaa keskustelua yllä ja vastaillut kaikille niin ihanasti. Uskon, että vielä jonain päivänä löydät, jonkun, ystävän, kumppanin, jonkun joka on paikalla niin hyvinä kuin huonoina hetkinä. Toivon sinulle kaikkea hyvää, olet ihana!