Tervehdin sinua Anonyymi
Tapasi kirjoittaa pitkiä viestejä on niin mukaansatempaiseva, että se saa minutkin kaunopuheiseksi.
Haluaisin auttaa sinua.
Halauisin rohkaista.
Haluaisin kertoa omia kokemuksiani.
Mutta en tiedä miten.
Miten paljon ihmisiä onkaan, jotka tuntevat ajelehtivansa aallokossa pienen laudan varassa, ilman ulospääsyä, ilman ketään, joka heittäisi pelastusrenkaan. Ehkä jos he kaikki löytäisivät toisensa he voisivat rakentaa veneen ja seilata sillä auringonlaskuun. Mutta mistä ihminen sellaisen ystävän löytää?
Löytyykö niitä koulusta?
Löytyykö niitä harrastuksista?
Entä lahonneista autiotaloista tai sairaalan odotustiloista?
Vaikka kirjoituksistasi näkee elämäsi kipeät asiat, tulin niistä iloiseksi. Jotenkin käyttämäsi sanat ja kieli vangitsivat minut kuin olisin lukenut tarinaa. Jatka siis kirjoittamista. Ehkä joku päivä vielä useammat ihmiset saavat haltioitua tavastasi kuvata maailmaa.
Kysyin Copilotilta, onko Suomessa paikkoja, joissa yksinäiset ihmiset voisivat löytää toisensa ja se vastasi näin:
Hei ___! Suomessa on monia paikkoja, joissa yksinäiset nuoret voivat kohdata toisiaan ja löytää vertaistukea. Tässä muutamia vaihtoehtoja:
– **Vertaisryhmät**: Nuortenlinkki tarjoaa erilaisia vertaistukiryhmiä, joissa voi keskustella arjen haasteista, ihmissuhteista ja tunteiden käsittelystä. Ryhmät voivat auttaa vähentämään ahdistusta ja yksinäisyyttä
– **Punaisen Ristin ystävätoiminta**: Punainen Risti välittää vapaaehtoisia ystäviä yksinäisille nuorille. Ystävän kanssa voi jutella, käydä kahvilla tai osallistua ryhmätoimintaan
– **Mielenterveystalo.fi**: Tarjoaa vinkkejä yksinäisyyden lievittämiseen ja keinoja solmia uusia ihmissuhteita esimerkiksi harrastusten tai vapaaehtoistoiminnan kautta.
Jos kaipaat lisää tietoa tai haluat löytää juuri sinulle sopivan ryhmän, kannattaa kysyä esimerkiksi kouluterveydenhoitajalta tai nuorisotyöntekijältä. Toivottavasti tästä on apua! 😊
Siinä siis Copilotin vastaus.
Suosittelen kokeilemaan jotain noista vaihtoehdoista. Jos annat, haluan antaa sinulle vielä muutaman vinkin.
1. Älä apua karttamalla elämää pilaa. Aina on avunpiirissä tilaa.
2. Aika pahimmatkin haavat parantaa. Tervehtyminen toivoa antaa.
3. Vaikka kyyneliä et tahtoisi näyttää, voi niitä viestinnän välineenä käyttää.
4. Jumalan syli on kaikkein suurin. Hänen armonsa rakentaa sulle suojamuurin.
Kaikkea hyvää. T: Musatyttö 09
Kiitos paljon vastauksestasi Musatyttö 09! Kiitos kauniista sanoista kirjoituksistani!
Viime aikoina olen miettinyt sitä, kuinka vaikeaa kotona on välillä olla. Päällisin puolin mikään ei ole vialla, mutta pohjimmiltaan täältä puuttuu sellainen rakastava ja onnellinen ilmapiiri. Muita kiinnostavat vain omat asiansa, eikä heiltä löydy uteliaisuutta. Tuntuu, ettei aidolle persoonalleni ole täällä paikkaa. Vaellamme täällä kaikki kuin varjot: suoritamme vain välttämättömyydet ja olemme jokainen tahollamme tyytymättömiä. Itse näen syyksi äidin toisinaan liian hallitsevan luonteen. Mutta onko minun tehtäväni yrittää piristää tätä apaattista kotia?
Erään yhteisen ruoan jälkeen tuli pakottava tarve päästä muuttamaan pois kotoa. Olin juuri palannut seurakunnan leiriltä, jossa minulla oli paljon helpompi olla. Seurakunta on minun turvasatamani. Siellä on ihmisiä, jotka ovat uteliaita, innostuvia ja välittäviä. Juuri sopivasti outoja. Siinä yhteisössä haaste on kuitenkin, että olen nykyisin ateisti, jonka takia koen toisinaan tunnontuskia. En ole kuitenkaan vielä valmis päästämään irti siitä, koska tuntuu, että sitten minulla ei olisi mitään.
En myöskään vielä ole valmis muuttamaan pois kotoa. Joten kärvistelen kotona vielä toistaiseksi, kunnes kykenen lähtemään.
Anonyymi, sun tapa kirjoittaa näistä asioista… on koskettava, melkein runollinen… ja jotkut näistä jutuista on niin samaistuttavia….
oikeesti mietin välillä, että löydänkö koskaan ketään, joka oikeesti välittäis musta, ja tykkäis mun ihan kaikista osista… yritän olla toiveikas, mutta se on aivan sairaan hankalaa, kun usein monet valehtelee ja kattoo vinoon… ei se anna toiveikkuutta, varsinkaan kun koulukin rasittaa niin paljon…
(anteeks tää ventti keskellä sitä mikä pitäs olla tsemppiviesti)
Mut sit aina välillä mä muistan, että en oo tässä elämäntilanteessa koko ajan, ja joskus on kivoja hetkiä, ja jaksan uskoakin, että joskus vielä mulla on sellane elämä jota oon toivonu. Nyt on lomakin (suurimmalla osalla), yritetään nauttia vielä sen vikat viikot!
Ja tällä hetkellä toivon että kaikki täällä jaksais myös uskoa tulevaisuuteen, ees vähän.
Ai niin, Anonyymi: TSEMPPIÄ SULLE (JA KAIKILLE MUILLE) IHAN KAIKKEEN <3 mitä ikinä elämä tuo tullessaan, yritä selvitä!
Kiitos paljon ihanasta viestistäsi booklover! Ja venttaus on todellakin tänne tervetullutta :) Samaistun sun pohdintoihin siitä, että löytyykö ikinä ketään, joka välittää. Onneks nää pienetkin yhteyden kokemukset netissä luo uskoa siitä, että jotakuta kiinnostaa!
Mä odotan jo innolla kouluun paluuta, koska se on semmonen kallio mun elämässä. Tykkään rutiinista! Mutta toisaalta painaa mieltä, että mun osalta koulu on loppumassa. Toiveikasta loppu kesää kaikille <3
Moikka kaikille, mutta erityisesti sulle, Anonyymi. Mä oon näitä sun viestejä selaillut ja ajatellut, kunpa sulle tulis parempi olo. Mä oon myös ylpeä miten sä oot niin pitkään tätä samaa keskustelua yllä ja vastaillut kaikille niin ihanasti. Uskon, että vielä jonain päivänä löydät, jonkun, ystävän, kumppanin, jonkun joka on paikalla niin hyvinä kuin huonoina hetkinä. Toivon sinulle kaikkea hyvää, olet ihana!
Kiitos kauniista sanoistasi 🏳️🌈! Mäkin toivon sulle kaikkea hyvää <33
Tulee aina tosi hyvä olo, kun joku laittaa tänne jotain. Erityisesti kun on saanut niin ihania viestejä ❤️ Tietää, että nää mun kirjotukset ei leijaile vaan tyhjyydessä, vaan joku muukin näkee nää.
En oo kirjottanu tänne varmaan vuoteen, en tiiä kattooko kukaan näitä viestejä ikinä
Anyways, koulussa… no, ei oikeestaan mitään erityistä. Mulla on kiva luokka, mutta musta tuntuu välillä ulkopuoliselta. Ei kavereiden kesken melkeen yhtään, mutta jos koko luokka tekee jotain jollain tunnilla, niin tuntuu ettei kukaan huomaa mua.☹️
Ja asiasta toiseen, mä haluisin silleen poikaystävän. Mutta musta tuntuu että kukaan ei tykkää muata sillä tavalla.
Jos joku jakso lukee mun aiemmat viestit, niin tiedoks:
Ehkä-ihastus 1: Mun luokalla, näyttää tuplasti paremmalta ku ennen mut se vaikuttaa tykkäävän yhestä toisesta
Ehkä-ihastus 2: Vuotta vanhempi jonka kanssa snappasin, no, se on niitä ketkä laittaa kaikille puolnaamakuvia, en ollu mitenkään erityinen🤦♀️
Ehkä-ihastus 3: Seki vuotta vanhempi, näyttää edelleen hyvältä mut ei ehkä silti, se ei vaan oo mun tyyppiä. Näin sen vähän aikaa sitte vapaa-ajalla ja tuli kyl perhoset vatsaan mut ei…❌️
Ja sit se kenen kaa mun kaveri oli yhessä. No, kävi ilmi et mun tunteet oli vaan piilotettu jonnekki syvälle mun sisälle ja aika pian sen jälkeen ku se eros ni aloin taas miettii sitä enemmän.
En tiiä onks sillä meneillään jotain jonkun kaa jossain snapissa vai onko ihan sinkku, mut en oikeen tiiä miten tehä se alote. Ja miten ylipäätään saada tietää että tykkääkö se musta yhtään
Mä tarviin oikeesti mun elämään enemmän asioita, enemmän tekemistä. Samalla en jaksais tehä mitään muita ku kattoo vaan puhelinta mut ku miettii ni en haluu käyttää montaa vuotta mun elämästä vaan somen selaamiseen
Aika menee niin nopeesti, äskenhän vasta seiskaluokka alkoi, nyt oon käyny jo yli puolet yläasteesta
Asiat on muuttunu paljon, mutta samalla jotkut asiat on pysyny samoina
Toivon vaan että saan elää onnellisen, hauskan ja hyvän elämän maailmassa ilman mitään kolmatta maailmansotaa toisin kuin uutisotsikot väittää
Moi Dreamer✨️🧿💋!!! Ihana kun laitoit sun kuulumisii tänne <3 Kaikki mitä kirjotit kuulosti niin tutuilta, koska mietin paljon samoja juttuja sun ikäsenä. Harmillisesti en kuitenkaan osaa paljoa auttaa niissä – varsinkaan missään parisuhdejutuissa :( Mutta jos se yhtään helpottaa niin kuuntelen sun juttuja mieluusti ja toivon sulle aina kaikkee parasta!
Erityisesti tohon some juttuun samaistun nytkin. Oon turhan paljon vaan puhelimessa ja tuntuu että aika vaan juokse liian nopeesti. Okei, toki oon nyt myös vanhempi, mikä voi vaikuttaa ajan kulumisen kokemukseen. Mutta uskon että somella on myös iso merkitys.
Mun oma olo on aika yksinäinen tällä hetkellä. Välillä tuntuu että oon vankina mun kotona. Vaikka oon vapaa tekee mitä vaan! Oon nyt siis valmistunut ja työtön. Ehkä vapaus onkin mun vankila.