Oon siis 14v tyttö ja oon miettiny et mul vois olla adhd. Te joilla on adhd, niin ootteko erilaisia eri henkilöille. Niinku vaikutatteko esim. ”normaaleilta” vaikka vanhemmille, mut energiseltä jne. vaikka kavereille? Mä oon meinaan täysin erilainen mun sijaisvanhempien kaa ku mun kavereiden kaa. Mietin sen takia et onks se ees mahollista et mul ois adhd.
Mä oon tosi energinen, en meinaa pysyä paikallaan ja teen koko ajan kaikkee tyhmää. Oon yllytyshullu, kärsimätön ja kaipaan huomioo. Keskittymiseen tarviin paljon työtä. Se on viime aikoina vaikeuttanu kouluu. En voi lukee mitään ellei se kiinnosta tosi paljon. En saa lukemastani mitään irti. Tän takia lyen kokeisiin sanomalla kaiken ääneen, koska se helpottaa mua keskittymään. Mun arvosanat on kuitenkin aina ollu tosi hyviä noin 9-10. Teen myös tekoja ajattelematta esim. Viime kuussa matikan tunnilla leikkasin pienen osan hiuksia pois koska oli tylsää. Sama pätee sanoihin suu käy koko ajan ja saatan sanoo paljokin jotain mitä kadun myöhemmin, joka on vaikeuttanut ihmissuhteita. En kestä tylsyyttä ollenkaan. Kun mä oon vihanen mä oon kunnolla vihanen, mä saatan väitellä jostain asiasta vaikka kuinka pitkään.
Nää ”oireet” on ollu mulla melkeen aina mut paljon lievempinä. Nyt vuoden tai kahen sisällä ne on pahentunu.
En tosiaan uskalla puhuu täst mun sijaisvanhemmille oikeen, joten pliis auttakaa mua. :))
Mul ei oo adhdt mut kyl mä tiiän siit jotain. toi vois olla adhd tai sit se ei oo, mut vaik se oiskin nii eihän se hirveesti haittaa, siis adhdstahan on usein myös hyötyy ja tavallaan se on vaan et on joitain luonteenpiirteitä. Mut jos sä et haluu kertoo siit sun sijaisvanhemmille nii kerro jollekki muulle ❤️
Moi,
Mullakin on samanlaisia ”oireita”. Mä en itekään oo ihan varma mitä tehä, mutta nyt 15 v oon alkanu kattoo esim action leffoja, joissa ei varmasti tuu tylsää.
Mä myös hankin tanssikengät ja aloitin tanssimisen.
Jos mikään ei oikeasti tunnu auttavan, niin meditaatio ja sen harjoitteleminenkin on aika hyvä keino, jos jaksaa yhtään keskittyä.
Ja puhu vaikka sun parhaiden kavereiden kanssa jos et uskalla puhua huoltajille. :)
Voi olla adhd. Pikkusiskollani on, hän on aina ollut hiukan hyperaktiivinen, eikä siihen kiinnitetty huomiota, mutta murrosiässä oireet paheni. Se on tavallista. Olen myös kuullut, että muutokset elämäntilanteessa aiheuttaa oireiden pahenemista.
Kannattaa ehdottomasti käydä juttelemassa vaikka terkkarille/kuraattorille/psykologille/luokanvalvojalle, kenelle vaan joka tuntuu luontevalta. Etenkin jos tuntuu, että mahdollinen adhd:si vaikeuttaa koulunkäyntiäsi.
Olet 14, en tiedä oletko kasiluokalla, oletan, mutta parin vuoden päästä saatat mennä lukioon, ja silloin voi tulla vaikeuksia jos on hoitamaton tarkkavaisuushäiriö. Diagnoosilla voit saada tukea ja helpotusta opiskeluun ja tarvittaessa jos osallistut kirjoituksiin, erillisen tilan tai muita järjestelyjä, jotta pystyisit tästä huolimatta tekemään parhaasi. Myös lääkkeillä voidaan hillitä impulsiivisuutta, ylivilkkautta ja keskittymisongelmia, mutta niistä voi myös kieltäytyä, eivätkä ne kaikkiin edes kovin voimakkaasti vaikuta.
Muista että oot ihana tyyppi ja kaikki kääntyy parhain päin! ♡ Teet miltä itsestä tuntuu.
Laita vaikka viestiä terveydenhoitajalle tai koululääkärille asiasta. On tärkeää, että saat kertoa tästä epäilyksestä ja että sinut otetaan tosissaan. Koska usein, näin sanoisin, jos sinusta tuntuu, että sinulla on adhd, silloin sinulla on adhd.
Adhd ilmenee eri ihmisillä eri tavalla, ei ole mitään tiettyä määrettä miten tuon ominaisuuden omaavat käyttäytyy tai miltä he näyttävät. Tuo kaikki mitä kuvailit kuuluu adhd:n oireisiin ja siitä syystä suosittelisin puhumaan asiasta jollekin.
Itse en adhd-piirteitä omista, vaikka suvussa kyseistä häiriötä esiintyy reippaasti. Mitä olen muita tarkkaillut, se hyperaktiivisuus vaihtelee kellonajan, paikan ja ympäristön mukaan aika reippaasti ja on myös hyvin kohtauksenomaista.
Jos asia mietityttää sinua, keskustele vaikkapa luokanvalvojan/-opettajan tai kouluterveydenhuoltajan kanssa.
Sain viestistäsi sellaisen kuvan, että pelkäät asian myöntämistä ääneen. Adhd ei kuitenkaan ole aihe häpeään, eikä sitä tule vähätellä. Älä kärsi turhaan yksin, kun asia on sellainen, jolle voidaan tehdä jotain. Sinulla on oikeus tulla kuulluksi, etenkin jos sinusta tuntuu, että mahdollinen adhd:si vaikeuttaa koulunkäyntiäsi tai ihmissuhteitasi tai tekee olosi muuten hämmentyneeksi tai epämukavaksi.
https://adhd-liitto.fi/adhd-tietoa/nuoret/
Täältä saat lisätietoa. Teksti on helposti ymmärrettävää ja lyhyttä ja sen voi myös kuunnella, jos lukeminen tuntuu haastavalta.