Taas sunnuntai taas seurat. Istun seuroissa yksin koska mulla ei oo kavereita. Se ettei mulla oo kavereita ei oo niin iso juttu mut kun istut täällä yksin nii se on kauheeta. Must tuntuu että kaikki vaan tuijottaa mua ja että oon ainut jolla ei oo kavereita. Haluisin kuunnella seurat kotona mutta mun vanhemmat ei anna. Ja mun vanhemmat painostaa että nyt sun täytyy tutustua muihin mut se on vaan niin vaikeeta ja emmä seuroissa voi vaan mennä joidenkin luokse ja olla silleen että moi minkä ikäisiä te ootte ollaanko kavereita. Mua ahdistaa olla täällä niin paljon voisin vaikka [osa tekstistä poistettu].
Tervehdys,
Kiitos viestistäsi tänne Nuortennettiin. Olen pahoillani, että yksin oleminen seuroissa aiheuttaa sinulle pahaa mieltä ja ahdistusta. Ymmärrän hyvin, että seuroihin meno yksin tuntuu hankalalta ja vaikealta. Kuvaat viestissäsi sitä, kuinka sinusta tuntuu, että muut tuijottavat sinua ja samaan aikaan vanhempasi painostavat sinua tutustumaan ja ystävystymään muiden kanssa, mikä ei varmasti ole helppoa tai edes välttämättä sellainen mitä haluaisit tehdä.
On harmillista kuulla, etteivät vanhempasi ymmärrä haluasi jäädä kotiin kuuntelemaan seuroja. On kuitenkin hienoa, että olet rohkaistunut ottamaan asian puheeksi heidän kanssaan. Vaikka nyt ei olisikaan se hetki, niin joskus elämässäsi tulee aika, kun sinulla on oikeus ja mahdollisuus toteuttaa uskoasi itse valitsemallasi tavalla, niin että se tuntuu sinusta hyvältä ja luontevalta.
Mikäli tulet jatkossakin osallistumaan seuroihin, mikä voisi tehdä siitä edes vähän helpompaa? Onko sinulla sisaruksia, joiden kanssa voisit siellä olla tai mahdollisesti joku tuttu, jonka kanssa voisitte sopia istuvanne yhdessä? Se, että ajattelet ihmisten tuijottavan sinua ei tarkoita, että sinussa olisi jotain outoa tai väärää, päinvastoin ehkä he yrittävät viestittää, että olisit tervetullut heidän seuraansa. Miltä sinusta tuntuisi esimerkiksi joku kerta hymyillä tai sanoa moi jollekin, joka vaikuttaa mukavalta? Tämä tietenkin vain siinä tapauksessa, että haluaisit tutustua muihin – sinulla on myös oikeus saada olla yksin ja rauhassa.
Onko arjessasi jotain, joka tuo sinulle hyvää mieltä ja iloa tällä hetkellä? Tekemällä muuten arjessa itselle mielekkäitä ja kivoja asioita jaksaa paremmin kohdata myös ne epämieluisat ja ahdistavat hetket. Jos kaipaat juttuseuraa, myös me Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) ja chatissa olemme tukenasi. Olemme auki joka päivä ja meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
