Mua ahdistaa kun koulussa kaikilla on ne trendikkäimmät ja kalliimat merkkivaatteet ja sit itelläki pitäis olla ne ettei kiusattais. Kun pyydän vanhemmilta niin alkaa hirvee huuto siitä kuinka käyttäydyn kun rikkaan perheen hemmoteltu lapsi. Ne sanoo mua aina itsekkääks kun pyydän koko ajan rahaa (esimerkiksi siihen että menen kavereitten kanssa kauppakeskukseen) ja turhia asioita. Kuitenki niitä joilla ei ole mitään meidän koulussa kiusataan ja oishan se ikävää olla aina se joka lainaa muilta. Asun muutenkin kalliilla asuinalueella vaikka perheeni ei siis mitenkään erityisen rikas ole. Mua ahdistaa kotonakin kun riitelen vanhempien kanssa niin paljon. Mua verrataan ihan hirveesti sisaruksiini ja huudetaan siitä kuinka kiittämätön ja ylimieline lapsi olen. Ne vielä ihan kiroilevat mulle ja tyrmäävät kaiken mitä sanon kun yritän jotenkin puolustautua. Oon myös satuttanu itteeni mutta en sillee vakavasti. Mua ahdistaa kun ne arvostelee mua kokoajan ja keksivät nii paljon huonoa musta. Mulla on myös sellanen paha tapa että saatan lainata muitten tavaroita kysymättä. Oon nyt vaan niin loppu tähän että mulla ei nyt oo rehellisesti mitään motivaatiota parantaa käyttäytymistäni. Oon ennen ollu tosi empaattinen ja ystävällinen muita kohtaan mutta jostain syystä mulla ei oo mitään motia siihen nykyään. Mulla oli myös syömishäiriö joka kuitenki saatiin kuntoon mutta oon huomannu että se alkaa tulla uudestaan. Mitä voisin tehä?
Hei!
Kiitos viestistäsi. Kuulostaa kyllä tosi julmalta kiusata sellaisia, joilla ei ole merkkivaatteita. Onko omat kaverisi kuitenkin sellaisia, joille asialla ei ole väliä? Toivottavasti sinulla on ystäviä, jotka pitävät sinusta sinuna itsenäsi eivätkä välitä siitä, mitä sinulla on ylläsi. Aina kun vain jaksat, niin puhu sen puolesta, että vaatteilla ei ole mitään tekemistä ihmisarvon kanssa tai sen kanssa, onko joku mahtava tyyppi, hyvää seuraa tai ihana ystävä. Ymmärrän kyllä, että tämä voi vaatia rohkeutta enkä ajattele, että puhuminen tästä olisi aina mahdollista.
Porukkaan kuuluminen voi joskus tosiaan vaatia rahallista panostusta, jotta pääsee mukaan kaupungille. Se on tosi epäreilua, kun kaikilla ei ole siihen varaa. Pystyttekö puhumaan asiasta rehellisesti ystävien kesken? Onko mahdollista tulla mukaan, vaikkei rahaa joskus olisikaan? Luulen, että nämä asiat voivat olla sellaisia, joista voi olla tosi vaikea puhua, mutta monet saattavat salaa kamppailla samojen asioiden kanssa. Siksi ajattelen, että jos se vain on mahdollista, olisi hyvä sanoa joskus suoraa, että ”Nyt ei ole rahaa, mutta voinko tulla silti mukaan?” Olisi ihanaa, jos ihmisiltä löytyisi ymmärrystä sille, että kaikilla ei ole samoja taloudellisia mahdollisuuksia.
Riitely vanhempien kanssa kuulostaa tosi kurjalta. Ymmärrän, että se ahdistaa sinua. Olisi tietenkin parasta, että koti olisi sinulle turvapaikka, missä sinua kuultaisiin ja sinun hyvinvointisi eteen nähtäisiin vaivaa. Tiedätkö, onko perheelläsi rahaa niihin vaatteisiin, joita toivot tai kaikkiin kauppakeskuskäynteihin? Onko vanhemmillasi huoli taloudellisesta tilanteestanne vai onko rahan pyytämisestä seuraava huuto sinusta aiheetonta? Monilla perheillä saattaa nykyään olla vaikeuksia selvitä arjesta, mutta siitä olisi kuitenkin hyvä puhua rauhallisesti.
Myös vertaaminen sisaruksiin ja kiroilu kuulostaa mälsältä. Olisi tosi hyvä, jos vanhempasi ymmärtäisivät paineesi kaveripiirissäsi ja pelkosi tulla kiusatuksi. Mietinkin, voisiko kuraattori ehkä jutella vanhempiesi kanssa asiasta, jos he eivät tunnu kuuntelevan sinua? Voisitko ehkä käydä juttelemassa hänen kanssaan sekä kotitilanteesta että tuosta koulussasi olevasta paineesta pukeutua tietynlailla? Siitä olisi hyvä puhua koulussa ihan yleisesti ja kaikkien oppilaiden kanssa. Ei ole oikein arvottaa tai kiusata toisia oppilaita pukeutumisen perusteella.
Kiitos kun kerroit itsesi satuttamisesta. Olen iloinen, ettei se ole vakavaa. Ethän satuta itseäsi enää. Jos jokin harmittaa, puhu siitä jollekin tai kirjoita tuntemukset vaikka ylös sen sijaan, että käännät pahan olon itseesi. Myös tästä itsesi satuttamisesta voisi olla hyvä mainita kuraattorille. Se kertoo hänelle, että alat olla pulassa näiden tunteiden kanssa.
Kuulostaa ihanalta, kun kerroit olevasi empaattinen ja ystävällinen! Toivottavasti myös ystäväsi näkevät, kuinka hyvä tyyppi olet ja voitte jutella näistä asioista yhdessä. Olisi hyvä lisätä ymmärrystä ihmisten välillä ja nähdä, että erilaisten vaatteiden alla ihmiset ovat aika samanlaisia pelkoineen ja huolineen.
Toivoisin sydämestäni, että tilanne kotona muuttuisi paremmaksi ja että saisit siihen apua kuraattorilta. Kaverisuhteet ovat tosi tärkeitä ja olisi kiva, että vanhempasi ymmärtäisivät sen. Jos perheesi rahatilanne ei salli kaikkea, mitä pyydät, toivon, että ystäväsi ymmärtävät tämän.
Viestissäsi oli paljon asioita, joita nyt käsittelin tässä vastauksessa aika lyhyesti. Jos haluat jutella näistä lisää, haluaisitko soittaa meille tai tulla chattiin juttelemaan? Numeromme on 116 111 ja chat löytyy täältä Nuortennetistä, samoin kuin nettikirjepalvelu. Kaikki palvelumme ovat täysin maksuttomia ja anonyymejä. Kirjoitat viestissäsi tosi isoista asioista ja olisi mukava jutella niistä lisää.
Lämpimin terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Toi kuulostaa ihan hirveeltä!
Meidän koulussa jos jollakin on jotain kalliimpaa niin sit vaan jotain Marimekkoa yms.
Ite pyydän monesti rahaa vanhemmilta jotain 50€ ehkä kuukaudessa just siihen, että menee kavereitten kanssa johonki kauppakeskukseen. Musta on monesti tuntunut tosi pahalta pyytä rahaa vanhemmilta, mutta mistä muualtakaan tämmönen 12v sitä saa?
Sit toi muihin vertailu on tosi väärää, koska kaikki on erilaisia ja uniikkeja! Myös se, että sun vanhemmat huutaa sulle kuulostaa jotenki tosi pistävälle mun korviin. Jos mun pitäisi miettiä milloin mun vanhemmat on viimeksi huutanu mulle niin siitä on tosi pitkä aika (jos jotain tuu syömään huutoa ei lasketa).
Mut tosi paljon tsemppiä!💜