Siirry sisältöön
mitä tää on?

Mä olen huomannut, et ahdistun nykyään tosi helposti. Ihan pikkujutuistakin. Jos on vaikka stressi siitä, etten ehkä ehdi bussiin, mä alan hikoillaan, mun kädet tärisee ja sydän tykyttää. Kurkkuakin kuristaa ja silleen, ihan pikkujutuista. Onko se normaalia?
Mä sain viime talvena kai jonkun kohtauksen. Mulle kasaantuvat koulu ja harrastukset ja ihmissuhteet niin pahasti päälle, että aloin vaan ahdistuksen ja ahdistuksen ja menin lopulta ihan paniikkiin. Heitin tavarat lattialle, itkin ja huusin, tärisin ihan järkyttävästi. Se oli pelottavaa. Olikohan se joku paniikkikohtaus?
Mä en tiedä mitä tää on, mutten jaksa elää koko ajan pelossa ja ahdistuksessa. En pysty rentoutumaan.

peace & love

kuulostaa paniikkihäiriöltä. älä pelästy! tämä on yleinen ongelma nuorilla ja siihen on olemassa apua. itse sairastuin paniikkihäiriöön 13-vuotiaana ja minua kiusattiin sen takia koulussa. älä anna pelkojen viedä sinua mennessään. pystytkö puhumaan jollekin aikuiselle ahdistuksestasi?

Nimetön

Kuulostaa ehdottomasti paniikkihäiriölle, ja ne on todella vakavia. Ne voi ajan kuluessa alkaa vaikuttamaan koko elämään, jos niihin ei hanki apua. Mene ehdottomasti puhumaan terveydenhoitajalle, koulupsykologille tai kuraattorille, kenelle vain, he auttavat kyllä sinua. Ahdistukseen ja paniikkikohtauksiin on lääkkeitä, joita voidaan tarpeen mukaan harkita. Minä olin 12, kun aloin saamaan aivan tyhjästä paniikkikohtauksia (silloin en vielä tiennyt niiden olevan paniikkikohtauksia), minua ahdisti kaikki, ystävät, ihmiset, nukkuminen, aivan kaikki. Ja vähitellen kohtaukseni ja ahdistukseni menivät niin pahaksi, etten pystynyt menemään enää kouluun. Opiskelin lähes koko 8. luokan kotona, kävin viikoittain terapiassa ja sain lääkkeitä ahdistukseeni, unettomuuteeni ja silloisiin hallusinaatioihini, ja aloin mennä parempaan suuntaan. Nyt opiskelin ensimmäistä vuotta lukiossa, kärsin yhäkin silloin tällöin paniikkikohtauksista lääkkeistäni huolimatta. Minun on vaikea tulla toimeen ihmisten kanssa, mutta pärjään. Joten suosittelen tosissani puhumaan ahdistuksestasi, ettei asiat menisi entistä pahempaan jamaan. Ahdistus nimittäin pahenee, jos sitä ei hodeta. Sitä ei välttämättä itse tajua, mutta se pahenee.
Voimia todella paljon, toivottavasti saat apua ahdistukseesi, älä aliarvioi sitä ja itseäsi, mene puhumaan ja pyydä apua!(: Kyllä asiat siitä kohenee!(:

Vastaa aiheeseen: ahdistaa ja ahdistaa

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top