Olen alkoholisti perheestä ja asun sijaisperheessä. Isäni ja minun välit ovat katkenneet noin puolivuotta sitten… olen alkanut miettimään että mitä jos se makaaki kuolleena asuntonsa lattialla eikä kukaan kaipaa sitä… olen yrittäny työntää tunteet syrjään ja vihata sitä ihmistä mutta nyt olen alkanut näkemään painajaisia ja olen ollut viime aikoina hyvin masentunut… .mitä minä teen?? [osa tekstistä poistettu].minulla on ollut myös ongelmia syömisen kanssa ja taas ongelnat alkavat pahentua… käyn päivittäin kamppailua mielen kanssa siitä onko syöminen oikein vai ei? En jaksa enää: /
Hei,
on tosi ymmärrettävää, että sinulla on ristiriitaisia tunteita. Toisaalta haluaisit unohtaa, mutta toisaalta tilanne ja huoli isästä painavat. Vanhempiaan on vaikea vihata, vaikka he olisivat tehneet asioita ja käyttäytyneet tavalla, joka on satuttanut ja vaikuttanut omaan elämään paljon. Ja vaikuttaa edelleen. Silti he ovat vanhempia. On oikeus vihata, olla suuttunut, ärsyyntynyt ja surullinen. Mutta on myös oikeus välittää kaikesta huolimatta. Tunteille ei mahda mitään. Sinä et kuitenkaan ole vastuussa isäsi elämästä. Huoli mielessäsi on silti olemassa ja tärkeintä olisi, että saisit sen puhuttua auki jollekin läheiselle tai muulle luotettavalle ihmiselle. Omassa mielessä pidettynä huolet ja pelot kasvavat usein yhä isommiksi ja alkavat tulla esimerkiksi uniin ja madaltaa mielialaa.
On tosi hienoa, että olet aiemmin pystynyt lopettamaan itsesi vahingoittamisen! Jotta se tapa ei saa sinusta jälleen otetta, olisi tosi tärkeää, että puhuisit ajatuksistasi ääneen jonkun luotettavan aikuisen kanssa. Sama pätee syömisen ongelmiin. Molemmat ovat asioita, jotka saattavat itsepintaisesti houkutella takaisin vahingollisiin tapoihin. Mutta kuten ehkä aiemmin huomasit, ne eivät oikeasti paranna oloa vaan ajavat syvemmälle synkkyyden syövereihin? Sinä ansaitset kokea iloa, onnea, nautintoa, turvaa, hellyyttä ja rakkautta. Olet kaiken hyvän arvoinen ja sinun tulisi saada sitä ympärilläsi olevilta ihmisiltä, mutta myös itseltäsi.
Millaiset välit sinulla on sijaisvanhempiisi? Pystyisitkö puhumaan heille isään liittyvästä huolestasi sekä pahasta olosta? Tai onko sinulla ketään muuta aikuista, kenet kokisit lähestyttäväksi? Entä oletko koskaan soittanut Lasten ja nuorten puhelimeen tai kirjoittanut meille nettikirjettä? Chat päivystää ma-ke täällä Nuortennetissä klo 17-20. Chatissa on usein ruuhkaista, mutta kannattaa silti sinnikkäästi yrittää! Kaikissa palveluissa saat jutella nimettömänä ja luottamuksella aikuisen kanssa.
Toivon, että rohkaistut juttelemaan kotona tai koulussa aikuiselle! Lämmin halaus ja voimia!
