Siirry sisältöön

Ahdistaa mutten uskalla puhua… OSASTOLLA OLLEET, APUA!

Elämä on

Moi! Oon 11v. Mua ahistaa tosi paljon, inhoon itteeni ja kehooni, en osaa hallita tunteita ja haluun vaan satuttaa itteäni… En kuitenkaan uskalla puhua oikein kellekkään, pelkään joutuvani osastolle tms, en haluis pois kotoo, harrastuksista jne… Samalla must tuntuu et siel vois olla ihan hyväkin olla jos fiilikset on tämmöset… Haluisin nyt osastolla olleilta kysyy pari juttua:
-Saako osastolta esim. Käydä harrastuksissa jos vanhemmat hoitaa sen jotenkin sillee?
-Saako osastolla ulkoilla kuin paljon?
-Saako sinne viedä omia kyniä, piirrosvihkoi, kirjoja, pehmoja… (Pehmoilla nyt tarkotan lähinnä mun keppihevosia : D)
-Mitä tapahtuu jos vaik siellä koittaa tehä itelleen jotain?
Voitte kertoo muitakin juttui osastolla olosta!!!

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei nimimerkki ”Elämä on”.

Kiitos viestistäsi. Sinulla on tärkeitä mietteitä nykyiseen elämäntilanteeseesi liittyen, niitä onkin hyvä purkaa juuri esimerkiksi kirjoittamalla.

Kirjoitit, että sinua ahdistaa, tunnet inhoa itseäsi ja kehoasi kohtaan ja että sinulla on halu satuttaa itseäsi. Todella kurja kuulla, että sinua ahdistaa, se on varmasti raskas tunne kantaa. Olet nyt siinä iässä, että kehosi alkaa muuttumaan ja oma keho voi tuntua hyvinkin vieraalta. Uudenlaiseen kehoon ottaa myös aikansa tottua ja hyväksyä se sellaisena, kun on. Murrosiässä on myös hyvin tavallista, että tunteet ailahtelevat nopeasti. Välillä voi olla vaikea hallita ja ymmärtää jopa itseään ja sitä mistä yhtäkkiset tunnepuuskat tulevat. Nämä kyseiset tunnepuuskat johtuvat niin hormonaalisista kuin myös siitä, että murrosiän muutoksien myötä, muuttuvat myös vaatimukset sinua itseäsi kohtaan. Murrosiässä tapahtuu paljon pienessä ajassa, ja ymmärrän hyvin, että se voi aiheuttaa ahdistusta ja tunnemyrskyjä. Osaatko sanoa, jos ahdistuksesi voisi liittyä juuri murrosikään liittyviin asioihin, vai onko elämässäsi muita asioita, jotka tuntuvat ahdistavilta?

Jos mielesi kuitenkin tekee satuttaa itseäsi, on tärkeää, että otat asian puheeksi esimerkiksi vanhempiesi tai jonkun muun turvallisen aikuisen kanssa, vaikka kerroit, ettet uskalla sitä tehdä. Kehosi on kaunis juuri sellaisenaan ja se on se tärkein asia mikä sinulla on, joten siitä kannattaa pitää hyvää huolta! Kertoa voi monella tavalla. Voisitko vaikka kirjoittaa kirjeen valitsemallesi aikuiselle, jossa kerroit miltä sinusta tuntuu? Vähän niin kuin tämän sinun tänne kirjoittamasi kirjeen. Tai voisitko lähettää viestin, jossa kerrot, että sinulla olisi tärkeää sanottavaa? Näin aikuinen osaa ottaa aiheen puheeksi kanssasi. Jos haluat voit myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111 eller på svenska 0800 96 116) jos haluat kanssamme miettiä kenen kanssa puhua tai miten ottaa asia puheeksi.

Pohdit viestissäsi millaista olisi asua osastolla, jos sinne joutuisit. Kerroit, myös ettet halua pois kotoa ja harrastuksen piiristä. Jos sinulla on hyvä olla kotona muuten, et ole joutumassa osastolle. Osastohoito on useimmiten viimeisimpiä apukeinoja, kun muut tukitoimet eivät ole toimineet. Sinun on tärkeä olla paikassa, jossa sinulla on turvallinen olo ja jossa arjessa saat tehdä niitä asioita, joista nautit, esimerkiksi käydä harrastuksessasi. Mietin, mitä ajattelet, että olisi paremmin tai muuttuisi paremmaksi, jos asuisitkin osastolla?

Kiitos, että jaoit mietteitäsi. Toivon, että uskaltaudut kertomaan niitä myös jollekin toiselle lähipiirissäsi olevalle turvalliselle aikuiselle. Puhumalla olo tuntuu aina helpommalta, joten uskalla ottaa asia puheeksi lähimmäistesi kanssa, olet heille hyvin rakas!

Kaikkea hyvää sinulle toivottaa,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Elämä on

Tavallaan kyllä haluisin pois kotoakin, kotona mulla ei oo oikeesti yksityisyyttä, pitää koko ajan pelätä että vanhemmat lukee mun ja mun kavereiden tosi henkilökohtasia keskusteluja, penkoo huonetta jne… Harrastuksia en taas haluis lopettaa, ne on ainoo asia mistä oikeesti nautin, elän niissä täysillä jne… En usko että johtuu vaan murrosiästä. Lisäksi koulu tuottaa tosi paljon ahistusta, en saa tehtäviä tehtyy ja stressaan kokeita.

En oikeen itekkään saa tunteistani selvää, en tiiä missä mulla ois hyvä olla ja missä ei. En tiiä oikeen mitä aattelen vai aattelenko oikein ees mitään tästä…

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei nimimerkki ”Elämä on”,

Kiitos vastauksestasi!

Ikävä kuulla, että kotona ei ole yksityisyyttä. Sinulla on oikeus siihen, että henkilökohtaisia viestejäsi ei lueta! Pystytkö nostamaan asian esiin vanhempiesi kanssa, että koet heidän loukkaavan yksityisyyttäsi?

Ihan mahtavaa, että sinulla on sellaisia harrastuksia, joista nautit! Siinä tapauksessa olisi varmasti ehdottoman tärkeää, että saisit jatkettua harrastuksissa käyntiä.

Ikävä kuulla, että koulu tuottaa ahdistusta ja stressiä. Onko sinun mahdollista saada apua tehtävien tekoon ja kokeisiin lukemiseen? Voisitko kertoa tästä esimerkiksi opettajalle tai koulukuraattorille? Tai pyytää vanhempiasi olemaan kouluun yhteydessä? Opettajan ja muun koulun henkilökunnan tehtävä on auttaa ja tukea sinua juuri tämänkaltaisissa tilanteissa.

Välillä se voi olla todella vaikeaa saada kiinni omista tunteistaan! Siksi olisikin tärkeää, että mielen päällä olevia ajatuksia saisi kerrottua jollekin. Oletko vielä puhunut kenellekään?

Joskus vaikeiden asioiden puheeksi ottaminen voi tuntua haastavalta. Voit kokeilla hyödyntää esimerkiksi Nuortennetin ”Huoli puheeksi” -lomaketta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/huoli-puheeksi-lomake/
Voit täyttää lomakkeen ja näyttää sen jollekin luotettavalle aikuiselle.

Muista, että olet arvokas!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

”maaninen” olin

Ite olin vähän aikaa sitten nuorisopsykiatrian osastolla ”maanisuuden” takia. Siellä oli tosi hyvä yhteishenki ja kivat hoitajat. Selkeä päivärytmi, yhteisökokoukset yms. Puhelinta sai käyttää kaksi tuntia päivässä.

Jos oikeasti on tosi paha olla niin kannattaa mennä päivystykseen ja sitä kautta osastolle. Se osasto ei ole mikään hirveä paikka. Aikuispuoli tietysti on, mutta nuoriso-osasto ei. Siellä saa apua ja hoitoa eikä tarvitse huolehtia mistään juurikaan.

Vastaa aiheeseen: Ahdistaa mutten uskalla puhua… OSASTOLLA OLLEET, APUA!

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top