Moi.
Muutin 2v sitten uuteen kaupunkiin ja alotin uudessa koulussa. Muuton jälkeen oon ollu ihan maassa. Pääsen aina välillä moikkammaan vanhoja kavereita ja näin, muttei se tunnu enää samalta.. Unelmoin välillä pääseväni takaisin vanhaan kotiin, ja vanhaan elämään.
Oon saanu paljon uusia kavereita, ujoudestani huolimatta, mutta tunnen silti itseni ulkopuoliseksi. Mulla ei oo ikinä ollu ketään, johon voisin luottaa, ja jolle voisin kertoa mieltäni painavista asioista.
Mun ulkonäköä on arvosteltu monesti, mulle on kerrottu että näytän ihan pojalta. Tiedän etten ole kaunis, mutta tuntuu silti pahalta kun se kerrotaan mulle. Haukkuminen loppui noin vuosi sitten, mutta huono itsetunto jäi.
Välillä mielialani saattaa kohota muutamaksi päiväksi, jolloin tuntuu että kaikki olisi hyvin. Huono olo palaa kuitenkin aina takaisin. Tätä on jatkunut jo pari vuotta.
Saan nykyään joka päivä itku-ja raivokohtauksia, enkä osaa purkaa vihaani muuten kuin huutamisella ja väkivallalla. Mulla on myös tosi monia pakkomieleitä, jotka tuntuvat rajoittavan elämääni, vaikka ne pieniltä kuulostavatkin. Mun pitää esim. pestä kädet, mihin ikinä koskenkin, muuten mua alkaa ahdistaa.
En oo ikinä ollut tyytyväinen itseeni.
Alotan kesän jälkeen ylä-asteen.
Tuntuu tosi urpolta valittaa tälläsistä asioista, mutta oon jo kauan miettinyt onko mussa jokin vikana.
Moi, hyvä että uskalsit tulla tänne kysymään! Sinussa ei varmasti ole mitään vikaa. Joskus muutto aiheuttaa lievää masennusta tai ulkonaolemisen tunnetta. Älä anna muiden kommenttien lannistaa sinua! Yleensä ne jotka arvostelevatr toisten ulkonäköä ovat itse kateellisia. Sitä paitsi tytöt jotka näyttävät pojilta ovat cooleja ;) Jos sinusta tuntuu että et voi/uskalla mennä uudessa koulussa puhumaan kenellekkään jotta saisit kavereita niin voit yrittää etsiä itsellesi kaveria netistä. Nuorten lehtien nettisivuilla on usein nuoria jotka etsivät itselleen netti/mese seuraa(esim. http://www.missmix.fi ja http://www.demi.fi) Jos tuntuu että mieliala jatkuu silti edelleen nii voisit mennä puhumaan esim. koulukuraattorille tai psykologilla. Tsemppiä jatkoon, kyllä kaikki kääntyy hyvin! :)
Moikka,
ikävää kuulla, että olet joutunut tähän tilanteeseen. On kuitenkin hienoa, että olet itse ymmärtänyt, että kaikki ei ole hyvin.
Oletko koittanut puhua asioista jollekulle?
Kouluarvosanojen laskusta, ei aina tarvitse olla huolissaan. Tosin, kun ne ovat nyt tippuneet noin paljon, kannattaa siihen kiinnittää huomiota. Muista kuitenkin, että oma terveytesi menee koulun edelle, siitä, että sinulla olisi hyvät arvosanat, ei ole mitään hyötyä jos oma terveys ei ole kunnossa.
Sinun kannattaisin puhua asiasta esimerkiksi vanhempiesi kanssa. Mikäli se ei kuitenkaan tunnu hyvältä ajatukselta, voisit puhua esimerkiksi koulun terveydenhoitajan tai koulun kuraattorin/psykologin kanssa. He ovat vaitiolovelvollisia ja osaavat auttaa sinua eteenpäin.
Voit tietenkin mennä suoraan terveyskekukseen lääkärille, joka osaa autta sinua. Kun ongelmat ja niiden synytmisen syyt selvitetään, jaksat taas paremmin. Sitten voi taas alkaa keskittyä enemmän kouluun :)
Kaikki järjestyy kyllä!
Hyvää kesän odotusta!
Kia :)
Hei!
Onko viime aikoina sattunut jotain mistä tämä voisi johtua? Suosittelen lämpimästi että juttelet aikuisen kanssa mieltä painavista asioista.Voit puhua esim.terveydenhoitajan,kuraatorin,kummitädin tai vaikkapa vanhempiesi kanssa,sillä puhuminen helpottaa aina!
Tsemppiä ja hyvää kesän alkua!
sun kannattais varmaan kertoa jos sulla on vaikka joku hyvä ystävä tai bestis, niin sille. koska sä oot hyvä just sellasena ku oot, ketään ei saa dissata sun omab ittes takia.
mut hei sun kaverit on tyytyväisii suhun just tollasena ku oot ! itekkään en oo mikää kauheen laiha, mut mä oon mä enkä aijo muuttua sen takia et muut ei pidä mun vartalosta. mut hei mä tiedän miltä tuntuu ku itsetunto on nollilla. nyt nouse soeltä kuopastas ja kerro murheestas kaverille ja mä tiedän, aidot ystävät hyväksyy sut just sellasena ku oot. oma hyväksyntä löytyy kans ajan mittaan, huomasin sen myös. mulla oli ihan sama juttu ku olin menis seiskalle ( nyt meen ysille. ) mutta pärjäile (:
Moikka,
Ite oon 18-vuotias, mutta voin jotenkin aika paljon samaistua sun mietteisiin. En oo mielestäni mikään megaiso, vaikkakin hieman ylipainoinen. Mun kohdalla sun isä on mun äiti, eli sieltä tulee aikamoiset ulkonäköpaineet kun kuulee kuittailua joka päivä. Ja shoppailutilanne on niin tuttu, ei oo hirveen kivaa kun kaikki kaverit on niin paljon pienikokoisempia ja sovittelee ihan erikokoisia vaatteita.
Mutta sen voin sanoa, että mulla on maailman parhaat ystävät jotka välittää musta just tällasena kun oon. Ei niitä kiinnosta mun paino. Ja mulla on ystäviä ja kavereita mielestäni aika paljon. Eli älä ota stressiä, ei ihmiset oikeesti oo niin pinnallisia kun monesti ajatellaan. Oo rohkeesti oma ihana ittes, niin saat uusia kavereita yläasteelta :) Ja jos joku on niin idiootti että katsoo kaverin ulkonäköä niin tarkasti, niin ei kyllä ansaitse sun kaltasta kaveria joten anna olla.
Tsemppiä ja hyvää kesää ihana naisen alku! :)
-Sartsu
Mul on yks kaveri, se on tavallaa kai samaa kokoo ku sä mut kaikesta huolimatta se on tosi upee ihminen ja kaikki viihtyy hyvin sen seurassa ;) eikä sitä haukuta tai tuijoteta vinoon vaa ollaan kavereita :D kyl sä pärjäät, se luonne kaikestahuolimatta on tärkein :) oot ihana kaikille nii kaikki on ihanii sulle (lukuunottamatta lapsellisia ihmisiä joita on valitettavan paljon vielä seiskallakin ): )
Muista sitte ilmotella et miten menee ;D
Hei ”Eppi”!
Siis tuo on minusta ihan kauheaa, mitä sinulle tehdään! Se on syrjimistä ja porukasta pois sulkemista. Tilanteesi tuntuu yhtä pahalta kuin minun, koska minuakin on kiusattu ja kiusaajieni vanhemmatkin ovat ahdistelevia. Silloin tunsin ahdistusta, pelkoa ja eniten vihaa kouluani kohtaan. Yläasteen tyypeistä päätellen minua ei varmaan siellä tulla enää kiusaamaan. Kiusaamisesta kannattaa kertoa aina jollekin luotettavalle aikuiselle. Hyvä, että sinulla sentään on joitakin kavereita. Heille voit mennä juttelemaan, jos sinua ahdistaa tai mieltä painaa. Mutta on todellakin väärin, että kaikki eivät kiusaamisen takia viihdy koulussa.
T:Boom Beach-pelaaja PS. Lue myös minun tarinani Asiat puheeksi-keskustelusta. (käytän nimimerkkiä ”Poika, joka menee syksyllä yläkouluun”)
Kerrassaan kamalaa???
voi eeeiiiijhhh….
Muo kiusattiin alasteella tosi tosi pahasti. Esim. Revittiin vaatteista, lyötiin, haukuttiin, uhkailtiin, syrjittiin ja jopa sanottiin näin ”tapa ittes, muuten mä tapan sut.” Se oli Tosi musertavaa, enkä edes kertonut. (Se saatiin kyllä selville)
Kuudes luokka meni rauhallisesti, vaikka en minkään näkösessä ” maineessa” ollutkaan.
Alotin viime syksynä ylä-asteen, kiusaaminen alko taas, mutta se muutti muotoaan. Musta alettiin puhua yhä enemmän selän takana yms.
Mutta suurin ongelma nyt on kaveri suhteet. Oon menettänyt ystäviä, koska ne ei kehtaa olla mun kanssa. Liikunta tunnilla kun piti ottaa käsistä kiinni, niin menin mun yhden ”ystävän” viereen, mutta se alko ilmeileen ja sano muille että ton kädestä en kyllä ota kiinni.
Tanssi harjoituksissa, kaikki esittää oksentavaa kun joutuu tanssiin mun kaa.
En haluu mennä juttelemaan mun ”ystäville” koska yritän ymmärtää heitä, ja ajattelen että nolaan heidät.
Kiusaaminen on jättänyt niin isot arvet etten uskalla mennä edes samaan kauppahyllykköön missä on joku joka on meidän koulussa. Meen aina piiloon ja katon milloin ne lähtee. Oon tosi ahdistunut jo sillon kun lähen pyöräilee
Moikka!
Kun luin sun viestisi kokonaan tulin kyllä tosi vihaiseksi, sua on kohdeltu uskomattoman väärin ja pyydän miljoona kertaa anteeksi että olet joutunut kestämään tuollaista kohtelua!
Mulle on monesti sanottu että tän ikäisillä empaattisuus on harvoin kehittynyt ainakaan kokonaan vielä (onneksi on poikkeuksia!) joten ihmiset, tietty minkä ikäiset tahansa, voi olla hyvin julmia ja jopa käyttäytyä noinkin sairaasti toista kohtaan, joskus jopa tiedostamattaan sitä että käytös on väärin.
Tiedän miltä tuntuu kun ahdistaa ja se ei todellakaan ole kiva tunne. Alkaa ahdistamaan jo nyt kun mietin että miten voisin kirjoittaa ja kertoa jotain mikä oikeasti toisi apua…
No, ekaksi ainakin kiusaaminen on väärin, kuvottavaa ja täysin sellaista käytöstä mitä ei saa tai pidä hyväksyä.
Kerroit viestissäsi ettet kertonut kiusaamisesta mutta se saatiin ainakin silloin selville?
Olisiko sulla ketään jolle puhua? Jotain luotettavaa aikuista, vanhempi, isosisko tai -veli tai vaikka joku muu lähisukulainen?
Tiedän että kiusaamisesta kertominen on tosi ahdistavaa varsinkin kun tuntee että on ns. nujerrettu ja alistettu, jossain vaiheessa sitä ei tunne edes kuuluvansa ihmisten joukkoon kun on työnnetty sieltä porukasta pois, mutta voisitko harkita asiasta kertomista vaikka kirjeellä tai ääniviestillä tai ihan tällä viestilläsi tulostettuna paperille?
Läheiset ihmiset välittää ja heillä on jopa velvollisuus auttaa ja puuttua tilanteeseen edes jotenkin eikä siinä ole mitään noloa. Tottakai ympäri maailmaa kiertelee ne huhut ja ajatukset että jos kiusaamiseen puututaan asia vaan vaikenee lisää, mutta yleensä asiat kyllä järjestetään niin että kiusattu on turvassa ja kiusaajan silmiä yritetään avata ja huonoa käytöstä lopettaa.
Sitten, jos sun kaverisi käyttäytyvät sua kohtaan noin, kannattaa tosiaan vaihtaa maisemaa. Se ei ole oikeaa kaveruutta että häpeää ystäväänsä. Vaikutat tosi mukavalta joten uskon että tulet varmasti löytämään kavereita, sellaisia joiden kanssa viihdyt ja joiden kanssa on hyvä olla! Meille kaikille on ystäviä tässä maailmassa kun vaan etsii, ”etsivä löytää”.
Ystäviä/kavereita ja ihan puheseuraakin voi saada koulun lisäksi harrastuksista ja vapaa-ajalta, jos sua siis kiinnostaa joku harrastus tai haluaisit vaikka mennä läheiselle nuorisotalolle (niitä on yleensä pienissäkin kaupungeissa) niin mene ihmeessä :)
Mä olen löytänyt paljon kivaa tekemistä harrastuksista missä esim. muut eivät yleensä tiedä omaa taustaa ja elämää, joten on helpompi olla kun ei tule ”tuomituksi” ja sorsituksi niinkuin omista kokemuksistasikin kerroit.
Ja jep, kiusaaminen jättää syvät arvet pitkäksikin aikaa, mutta niitä ei tarvitse hävetä.
Kuka tahansa ihminen, varsinkin kaikki kiusatut, saa varmasti jonkinlaisia arpia sellaisesta julmasta kohtelusta eikä sitä tarvitse kestää.
Maailmassa on myös onneksi paljon ihmisiä jotka ymmärtävät ja haluavat auttaa, joten myös tämä MLLn sivusto on valmis kuuntelemaan ja neuvomaan niissä muutamassa hyvässä palvelussa, jos sellaista kaipaat :)
Täältä tukea ja apua saaneena uskallan sanoa että tiedän sun myös saavasi sitä!
Anonyyminä jutteleminen monesti myös rohkaisee sitten läheisille puhumista, joten kokeile ihmeessä!
Olet ihana, arvokas ihminen ja sulla on oikeus saada ja pyytää apua ja toivon sulle kaikkea mahdollista hyvää elämääsi! Koulussa, lähipiirissä ja muuallakin voit rohkeasti pyytää joltain luotettavalta aikuiselta apua ja tosiaan kehotan sua siihen koska niin asioihin voidaan puuttua ja saat varmasti paljon tukea arpien paranteluun!
Joten siunausta ja tsemppiä sulle tosi paljon, muista että ihmiset on välillä ilkeitä jopa tajuamattaan ja että kiusaaminen ei koskaan ole kiusatun syy.
Aurinkoisia päiviä loppukesääsi! :)
Oletko puhunut asiasta aikuisille? Mitä koulussa on tehty asian eteen? Tuollainen on tosi kurjaa ja väärin! Kenenkään ei pitäisi joutua pelkäämään koulussa olemista ja menettämään itsetuntoaan kiusaamisen takia. Koulu on iso osa elämää, mutta voisitko saada kavereita muualtakin, esim. kirjekavereita tai kavereita harrastuksista? Muista, että vika ei ole sinussa!
Hei,
Hyvä, että kirjoitit, ei ole hyvä jäädä yksin pohtimaan kaverisi tilannetta. Tilanne on vakava ja tarvitset aikuisen apua. Löytyykö lähipiiristäsi sellaista aikuista, jonka puoleen voisit kääntyä? Tietävätkö vanhempasi tilanteesta? Entä kaverisi vanhemmat?
Koulussa voit pyytää apua esimerkiksi opettajalta tai kouluterveydenhoitajalta. Sinua lähellä olevista auttavista tahoista löydät lisätietoa Nuortennetin Mistä apua? –osiosta (www.mll.fi/nuortennetti/mista_apua).
Jos haluat miettiä tilannettanne tarkemmin meidän kanssa, voit myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111, joka on auki nyt vielä kesäaikaan 15.8. saakka päivittäin klo 17-20 (puhelu on maksuton ja luottamuksellinen) tai kirjoittaa MLL:n Lasten ja nuorten nettikirjepalveluun (www.mll.fi/nuortennetti). Saat kirjeeseesi henkilökohtaisen vastauksen luotettavalta aikuiselta. Voit myös chatata kanssamme ma-ti klo 17-20.
Hienoa, että lähdit kysymään mieltäsi painaneesta asiasta. Ota rohkeasti yhteyttä uudestaan tai ota asia puheeksi jonkun aikuisen kanssa. Voimia!
Oli tosi surullista lukea että sua ahistaa noin paljon. On kumminkin tosi hyvä että pystyit edes tänne kertoo että sulla on paha olla. Mullakin on ollut aika samanlaista masentanu ja itkettänyt. Mä suosittelen että soitat lasten ja nuorten puhelimeen ne päivystäjät on niin kivoja ja ne ei vähättele. Niille puhuminen on auttanut mua toivoin et saisit apua sieltä
-Voimahali- <3