Koulupsykologi ei ota vastaan, kuraatorin ja terkkarin apu ei enään oikeen riitä.Ahdistunut olo. Mä taidan sit vaan jäädä ilman apua ja kuolla. Tosi epäreilua kohtelua.Älkää sit välittäköö
Luottamuksellisuus on mulle epävarmaa, ku tuntuu et en oikee uskalla puhua kellekkään.l
Eli keneltä apua?
Hei,
sinun ei missään nimessä tarvitse jäädä ilman apua! Sitä on kyllä saatavilla, kun vain löytää oikean ihmisen, joka osaa kuunnella ja auttaa sinua.
Ilmeisesti terkkarilla ja kuraattorilla olet jo käynyt. Ovatko he puhuneet pitempiaikaisen avun hakemisesta sinulle? Heidän avullaan sinun voisi olla mahdollista saada lähete esim. nuorisopsykiatrian poliklinikalle.
Luottamuksellisuus mietityttää monia nuoria (ja aikuisiakin). Kuraattorilla ja terveydenhoitajalla on vaitiolovelvollisuus, eli teidän keskustelujenne tulisivat pysyä teidän kahden välisinä. Koulun ammattilaisilla on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus, jos he ovat kovin huolissaan lapsen/nuoren turvallisuudesta. Jos heillä esimerkiksi on epäilys tai he pelkäävät, että nuori itse tai joku muu saattaa vahingoittaa nuorta fyysisesti tai psyykkisesti.
Kannattaa kysyä kuraattorilta/terkkarilta suoraan, että voitko puhua luottamuksella ja pyytää heitä tarkentamaan vaitiolovelvollisuuttaan. Voit myös sanoa, että et haluaisi asioiden menevän muiden (esim. vanhemmat, opettajat..) tietoon. Näin saisit selkeyttä asiaan.
Jos asioista puhuminen on vaikeaa, niin joskus niistä on helpompi kirjoittaa. Esimerkiksi niin, että kirjoittaa kirjeen/lapun ja antaa sen aikuiselle. Tällöin aikuinen sanoo asiat ääneen eikä itse tarvitse olla se aloitteen tekijä puhumisessa.
Toivon, että saat rohkeutta puhumiseen ja sen kautta riittävästi apua!
Itse puhuin ainoastaan parhaan ystäväni kanssa, paljon helpottavampaa kuin puhua valtion lifedestroyersien kanssa. Enpä tiedä tilannetta sen tarkemmin, mutta sen tiedän että ystävälle puhuminen voittaa kaikki. :)
– Allekirjoittanut
