Siirry sisältöön
Tyttö 12V

Moi! Siin mul on ollu aik kauvan surulline olo. en oo puhunu siitä kenellekkään koska en haluis puhuu niist. mut joo mul todettiin sit terkkaril et mul o lievä masennus ja en kyl vielkää haluis puhuu mun asioista mut oon huomannu et se on vaa pahentunu. ja sitteku koulut alkaa niin meen 7 ja koko mun elämä niiku muuttuu ja se tulee vaikutaa varmaan kans mun masennukseen. vaikka mulla ois tyyppei jolle puhuu niin se ei vaa tunnu oikeelt. en tiiä enään mitä tehdä??

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei nimimerkki Tyttö 12V.

Kiitos viestistäsi. Kerroit olleesi jo pidemmän aikaa surullinen ja että sinulla on todettu terkkarilla lievä masennus. Kirjoitit myös haluttomuudestasi puhua asioistasi ja pelkäät olosi muuttuvan pahempaan päin, kun aloitat seiskaluokan ja kaikki muuttuu.

Todella ikävä lukea, että sinulla ei ole kaikki hyvin. Olen kuitenkin iloinen, että olet jo hakenut apua itsellesi käymällä terkkarin puheilla. Koetko että käynti hänen luonaan auttoi sinua? Ymmärrän, että omista asioista puhuminen ei ole aina helppoa. Välillä voi olla vaikea löytää sanoja kuvailemaan oloaan, välillä voi olla olo, ettei kukaan kuitenkaan ymmärrä tai olo siitä, että ei tiedä kenelle kertoisi ja miten. Haluan kuitenkin kannustaa sinua puhumaan asioistasi ja olostasi. Sinun ei tarvitse kantaa pahaa oloasi sisälläsi yksin. Ja jakamalla ajatuksiasi puhumalla saat myös toisen ihmisen auttamaan sinua kantamaan näitä sinun ajatuksiasi. Lähimmäisesi haluavat sinun voivan hyvin ja auttaa sinua siinä.

Kirjoitit, että ympärilläsi on ihmisiä, joille voisit puhua mutta se ei tunnu oikealta. Olet oikeassa, että kenelle tahansa ei tarvitse kertoa omasta olostaan, jos se ei tunnu oikealta. Jos ei ole tottunut puhumaan omista asioistaan ja tunteistaan, voi se myöskin tuntua hieman vieraalta, mutta kannattaa aina pitää mielessä, että puhuminen helpottaa, vaikka se aluksi vaikealta tuntuisikin. Voisitko kuitenkin miettiä kuka lähipiirissäsi olisi sellainen henkilö, jolle tuntuisi luontevammalta kertoa? Henkilö voi olla esimerkiksi vanhempasi, kummisi, isovanhempasi, kaverin vanhempi tai koulun puolelta esimerkiksi opettaja, kuraattori tai terveydenhoitaja. Jos kuitenkin tunnet, että olisi aluksi helpompaa jutella nimettömästi ja luottamuksellisesti turvallisen aikuisen kanssa, olet aina tervetullut soittamaan Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111). Yhdessä päivystäjän kanssa voit purkaa ajatuksiasi ja miettiä miten tilanteesi kanssa voisi edetä.

Myös tapoja kertoa on monia. Keskustelun voi aloittaa esimerkiksi sanomalla ”Haluaisin kertoa jostakin, mutta se tuntuu hieman vaikealta…” Näin valitsemasi aikuinen osaa ottaa vastuun keskustelusta ja johdattaa keskustelua eteenpäin. Jos haluat, voit myös kirjoittaa paperille ajatuksiasi ja antaa sen valitsemallesi henkilölle. Myös näin aikuisella on vastuu ottaa sinun kanssasi asia puheeksi. Tiesitkö Huoli puheeksi- lomakkeesta? Myös sitä voit käyttää apunasi, kun haluaisit kertoa olostasi. Tässä linkki lomakkeeseen: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/huoli-puheeksi-lomake/

Ymmärrän myös sen, että meno seiskaluokalle jännittää ja elämä muuttuu jotenkin sen myötä. Muutos ei kuitenkaan tarvitse olla negatiivinen ja voi hyvinkin olla, että muutos tuo elämääsi uusia positiivisia asioita kuten esimerkiksi uusia tuttavuuksia. Onko seiskaluokalle menossa jotakin, mikä erityisesti sinua mietityttää?

Kiitos, että jaoit ajatuksia kanssamme. Olet rohkea ja uskon, että jakamalla ajatuksiasi myös lähipiirisi kanssa olosi myös helpottaa. Ethän jää yksin? Sinulla on täysi oikeus voida hyvin.

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Vastaa aiheeseen: Ahdistus

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top