Ahdistus

Hei nimimerkki ”Just Me”

Hienoa, että kirjoitit tänne ja kerroit ahdistuksesta sekä viiltelykokeilustasi, vaikka kerrot aiheen olevan sinulle vaikea.

Olen tosi pahoillani, että koet ahdistusta lähes koko ajan. Sen täytyy olla sinulle todella hankalaa. Mutta on tosi hienoa, että osaat tunnistaa itsessäsi erilaisia tunteita ja kertoa niistä. Kukaan meistä ei pärjää tässä maailmassa yksin ja on tosi tärkeää oppia tunnistamaan itsessään erilaisia olotiloja ja osata kertoa muille omasta voinnista.

Ahdistuksen sietämiseen on monenlaisia keinoja. Monia auttaa, että kehoon tulee jokin voimakas tuntemus, joka vie pois henkisen pahan olon tunteen. Voit kokeilla esimerkiksi kylmää vettä (joko niin, että valutat kylmää vettä ranteillesi, kastelet pyyhkeen kylmään veteen ja laitat sen niskaasi tai menet kylmään suihkuun), hengästyttävää liikuntaa (ihan reipas kävelykin voi auttaa) tai vaikka kuminauhan räpsyttelyä ranteeseen.

Myös toisen ihmisen kosketus voi auttaa. Eli jos sinulla on lähelläsi ihminen, jolle voit kertoa ahdistuksen tunteesta, voit pyytää häntä vaikka hieromaan jalkojasi, hartioitasi tai päätäsi tai sitten silittämään käsivarttasi tai niskaasi. Voit kokeilla vaikka näitä kaikkia vuorotellen ja tutkailla, mistä voisi olla sinulle apua.

Kuten ehkä olet huomannut, ahdistuksen tunne ei yleensä kestä kauaa. Mikä tahansa oheistoiminto voi auttaa siinä, että pääset pahimman hetken yli. Voit myös yrittää hyväksyä ahdistuksen tunteen osana elämää niin, että otat sen vastaan, hyväksyt sen ja odotat, että se kohta taas poistuu ja vaihtuu seuraavaan tunteeseen. Kaikkia tunteita ei tarvitsekaan pelätä, vaan ottaa ne osana elämää.

Toki ahdistuksen tunne voi olla joskus niin vahva, ettei sitä meinaa sietää. Näin on ilmeisesti ollut sinullakin, kun olet päätynyt satuttamaan itseäsi. Olen tosi ylpeä sinusta, kun olet päättänyt jättää kokeilut noihin kahteen kertaan – hyvä sinä! Itsensä satuttaminen ei olekaan pidemmän päälle ollenkaan hyvä keino sietää ahdistusta. Sen aiheuttamaan tunteeseen voi jäädä koukkuun ja siitä voi jäädä pitkäaikaisia jälkiä, jotka harmittavat sitten, kun ahdistus on jo taakse jäänyttä elämää.

On tosi harmillista, että koet noin suurta ahdistusta, sillä sinulla on oikeus voida hyvin ja olla onnellinen! Kehottaisinkin sinua lämpimästi kertomaan huonosta olostasi jollekin läheiselle aikuiselle. Koulussasi on monta ammattilaista, jotka ovat siellä sinuakin varten. Miltä kuulostaa, jos kertoisit ahdistuneisuudestasi koulusi terveydenhoitajalle? Myös kuraattori tai psykologi osaavat auttaa sinua. Tärkeintä olisi, ette jäisi nyt yksin tämän kurjan asian kanssa.

Myös vanhempasi varmasti haluaisivat kuulla, mitä sinulle kuuluu. Olihan isäsi huolissaan jo nähdessään sinulla laastarin. Toivoisin siis kovasti, että kertoisit myös heille, että olet ollut viime aikoina ahdistunut. Ahdistus on nykyään aika yleistä, joten sinun ei tarvitse hävetä kertoessasi siitä. Uskon, että kaikki lähelläsi haluavat auttaa sinua. Olet heille tärkeä ja he varmasti haluavat, että voisit olla iloinen ja onnellinen!

Voit myös soittaa meille (numeromme on 116 111) tai tulla juttelemaan meille chatissä. Palvelumme ovat auki vuoden jokaisena päivänä eivätkä ne maksa sinulle mitään.

Kaikkea hyvää sinulle, pidäthän itsestäsi hyvää huolta!
Lämmöllä
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä