moi…oon 13.v. tyttö ja mul on pieni ongelma……en tiiä miks mut tunnen itteni ahdisuneeks välil ilman syytä….joskus taas kavereiden takii tai riitojen…mut usein taas oon hirveen onnelinen.mua pelottaa aattelen et kaikki huonot asiat on mun vika eikä kukaa must oikeesti välitä.[osa tekstistä poistettu]…yritän puhuu muille mut en pysty….kerroin [osa tekstistä poistettu] 2 parhaalle kaverille..eka ne tuki mua mut sit ne rupes sanoo et ”vitsi oot tyhmä miks niin teit???älä tee nii enää…kerro kuraattorille..”mut nei tajuu et se vaa pahens sitä ja se ei oo nii helppoo…en pysty hankkii apuu…mitä teen?
Hei ”sesi”,
kirjoitit vakavasta asiasta viestissäsi. On hienoa, että olet uskaltautunut kertomaan ystävillesi teoistasi. Voisiko kavereidesi reaktio olla sitä, että he ovat oikeasti tosi huolissaan sinusta ja toivovatkin, ettet enää koskaan tekisi mitään vastaavaa? Eivät he varmastikaan tarkoita todella sitä, että olisit tyhmä. Heidän voi olla vaikea pukea huoltaan sanoiksi ja siksi totesivat noin ”voimakkaasti”.
Nyt olisi tärkeintä, että uskaltautuisit juttelemaan myös jollekin luotettavalle aikuiselle. Ystäväsi olivat oikeassa siinä, että kuraattori on juuri sellainen aikuinen, jonka kanssa voi mennä juttelemaan huolista. Koulussa myös terveydenhoitaja on luotettava aikuinen, joka haluaa auttaa sinua. Voisitko pyytää jotain kaveria vaikka tueksesi kuraattorin/terkan luo? Olisi tietysti tärkeää, että myös vanhempasi tietäisivät ahdistuksestasi. Voisitko ajatella juttelevasi heille tai kirjoittavasi kirjeen, jossa kerrot olostasi ja synkistä ajatuksistasi?
Tunteiden ailahtelu on normaalia ja joskus itsensä voi tuntea vähän masentuneeksi. Jos olo kuitenkin jatkuu pitkään ja etenkin, jos synkät ajatukset piinaavat ja pahaa oloa ajatutuu purkamaan itseensä, on syytä jutella jollekin ja pyytää apua.
Usko pois, sinusta välitetään. Ystäväsi ja perheesi ja monet ympärilläsi olevat ihmiset. Uskalla pyytää apua, olet sen ja kaiken hyvän arvoinen!
Tsemppiä!!
