Hei,
Tunnen sisälläni koko ajan suurta ahdistusta ja yksinäisyyttä. Kaikki kaverini ja poikaystäväni luulevat minua iloiseksi ja tunnolliseksi opiskelijaksi, kun näytän sen vain ulkoapäin. Sisälläni kaikki on toisin-eli palasina. En vaan kerta kaikkiaan jaksaisi kulkea tätä matkaa, ja olla aina palasina. Opiskelen kunnolla ja päivisin tsemppaan itseäni kovasti, mutta joka minuutti minun sisälläni on ahdistus.
Oon ite 15-vuotias tyttö ja oon sitä mieltä, et sun pitäis kertoo jollekin tosta sun ahdistuksesta. Kerro siitä oikeesti sun poikaystävälle tai vanhemmille tai jotain ja jos käyt kouluu, ni kannattaa mennä ehkä jollekin psykologille. Mut kannattaa puhua jollekin.
Moi.
Oletko ajatellut puhua asiastasi terveydenhoitajan tai kuraattorin kanssa? Pystyisitkö vähitellen avautumaan läheisillesi tunteistasi? Usein läheiset ihmiset ajattelevat, että meillä menee hyvin, jos näytämme siltä ulospäin. Sisäinen tuska saattaa jäädä tehokkaasti piiloon ulkokuoren alle. Olet rohkea, kun jaksat tsempata itseäsi eteenpäin, ja se voi kantaa vielä pitkälle. Ahdistusta olisi kuitenkin hyvä lievittää, ja puhuminen on usein ensimmäinen askel kohti parempaa oloa.
Halaus ja tsemppiä sulle! =)
Itsellänikin on välillä sellainen tunne! Se on kauheaa, tiedän sen, mutten osaa auttaa. :( Toivottavasti helpottaa edes ajatella, ettet ole ainoa. Mutta hei, kyllä se tunne jossain vaiheessa paranee? Yritä vaikka jutella jollekin aikuiselle. Mulla itellä helpotti vähän kun mä kirjoitin mll:n nettikirjepalveluun. :/
Moi
Osaan samaistua tekstisi hyvin , koska itselläni on sama tilanne elämässäni. Mutta sen olen oppinut, että esittäminen ”kaikki on okei” pahentaa vain oloa ja rikkoo sinua sisältäpäin vielä enemmän. Olisi erittäin tärkeää, että voisit puhua olostasi jollekkin. Onko sinulla ketään läheistä ystävää, jolle voisit puhua olostasi? Voisitko harkita kertovasi poikaystävällesi olostasi? Itse tein rohkean teon ja hain oloni apua. Puhuin ystäville, joilta sain valtavasti tuk ea. Lisäksi pääsin psykologin juttusille. Älä vaadi itseltäni liikoja. Vähemmälläkin pärjää. Aina ei tarvi olla se ”täydellinen suorittaja”. Anna itsellesi lupa epäonnistua. Joskus elämä ottaa enemmän kuin antaa, mutta kaikesta voi selvitä. Kenenkään ei tarvi olla yksin. Toivon sydämeni pohjasta sinulle kaikkea hyvää ja toivottavasti uskallat puhua olostasi jollekin.
Tsemppiä ja halaus
