Mua ahdistaa, ja tekis mieli vaa maata mun huoneessa yksin. Mulla on pari riitaa mun kavereitten kaa ja tuntuu etten pysty enää luottaa siihen. Kouluun ei huvita mennä kun tiedän että joudun olla yksin sielä. Jos oon sen mun kaverin kaa, (kaveri siis haluis olla väleissä) niin mua vaa alkaa ahdistaa ja ärsyttää. Oon mielummin yksin, mutta se sattuu henkisesti enemmän. Itkettää sekin jos joku vaikka sanoo ihan mitä vaan muhun liittyen. Koulukuraattorilla oon jo käyny, mut sekään ei tunnu auttavan ollenkaan, päinvastoin. Mua masentaa puhua siitä. Antakaa olla se asia. Miksen mä oo enää onnellinen niinku ennen?
Yritäs sopii kaveris kaa riidat ja kyl voisit yrittää ettiä lisää kavereita.
Harrastuksista saa aika hyvin luotettavia kavereita
Jos kuraattori ei auta nii mitä jos yrittäisit pyytää siltä et jos pääsisit parempaan hoitoon jonnekki koulun ulkopuolelle jos se auttais paremmin. Voimia sulle :)
Mulla on myös vähän saman tyylinen ongelma tai siis mun kaks parasta kaverii on alkanu olee kahestaa ja sit ku oon yrittäny mennä niiden kaa nii mua on alkanut ahdistaa ja tuntunu että oon vaan ns. ”kolmas pyörä”. Sillon oon menny vaan muiden kavereiden kanssa.
Siis… Samaistumaan huoneessa maksamiseen. Itsekkin olen samanlaisessa jamassa, kuin sinä. Suosittelen puhumaan jollakin, vaikka puhuminen ahdistaakin. Itse käyn psykiatriselle sairaan hoitajalla. Mutta asiat eivät oikein mene parempaan suuntaan… Päin vastoin. Itse en edes halua parantua. (Juu, oon aika syvällä) oon koukussa kaikkeen.. Mutta jos pidät musiikista, niin laita hyvää musiikkia taustalle, kun makaat. Se antaa sulle ainakin vähän puhtia. Itselleni se antaa voimaa pitää huulilla feikkiä hymyä, sillä aito… On hukassa.
(Täs viestissä on kai jotain turhaa soppaa… Eikä itse asiaa muutakuin pari riviin… Hyvä minä… Meen takas sänkyyn nyt)
