Mulla on nyt lähiaikoina ollut tosi paljon ahdistusta. On ollut isojakin kohtauksia, enkä saanut nukuttuakaan viime yönä. Olen myös vahingoittanut itseä, ja siitä on jäljetkin jäänyt. Mua ahdistaa tosi kovasti mun ikä. Oon nyt 14-vuotias, eli syntynyt 2009, mutta oon aina, siis ihan aina, inhonnut mun ikää. Oon aina halunnut olla vanhempi kuin olen. Vihaan sitä, että olen vaan tyhmä lapsi, (Suomessa kaikki alle 18 vuotiaat on lapsia), koska vihaan sitä. Vihaan alaikäisille suunnattuja juttuja, rajoitettuja oikeuksia, ja ihan kaikkea alaikäisiin liittyvää. Ja tähän ei voi sanoa, että ”kohta sinäkin täytät 18”, koska se ei auta yhtään. Oisin halunnut syntyä 90-luvulla, koska olisin halunnut lapsuuden ilman älykännyköitä. Netti on pilannut elämäni, ja niin monen muunkin. On ihan tutkittu juttu, että nykyajan nuoret ovat ahdistuneita netin takia.
Mä vihaan itseäni ja koko elämää. En koe mun elämällä mitään arvoa, koska maailmassa on miljoonia ihmisiä, niin mitä merkitystä yhdellä, ja vieläpä sairaalla on? Ei mitään. Mulla on muuten yksi mielisairaus, joka on diagnosoitu mulle 9-vuotiaana. Olen ollut sairaalassa kouluvuodet 3-4lk. Ja mä vihaan olla ”lapsi”. Mä vihaan mun alikehittynyttä elämää. Vihaan alaikäisyyttä. Vihaan viiltojälkiä, jotka mun kehossa on. Vihaan kaikkea. VIHAAN OLLA OLEMASSA. Vihaan olla rekisteriöity eläväksi ihmiseksi.
Anteeks jos oli epäselvästi kirjotettu, mutta en osaa paremminkaan kuvailla mun tunteita.
Hei!
Kiitos viestistäsi! Jos olo on ahdistunut, niin silloin onkin tosi tärkeää jotenkin sitä päästä purkamaan ja siksi onkin hienoa, että kirjoitit ajatuksiasi tänne keskustelupalstalle. Oli kuitenkin ikävää ja huolestuttavaa kuulla, että olet purkanut pahaa oloasi myös satuttamalla itseäsi.
Kurja kuulla, että ikäsi tuottaa sinulle ahdistunutta oloa. Vaikka täysi-ikäisyys kyllä sinuakin vielä odottaa tulevaisuudessa, niin ymmärrän, että se tieto ei ehkä tässä hetkessä lohduta. Ikään ja vanhenemiseen et voi itse vaikuttaa, mutta pystyisitkö siirtämään ajatuksiasi niihin asioihin, joihin voit vaikuttaa? Esimerkiksi ajan käyttäminen on yksi konkreettinen asia, mihin voi itse vaikuttaa. Vaikka netissä on monia hyviä juttuja, niin se on kyllä totta, että siinä on myös huonot puolensa. Onko sinulla jotakin mielekästä tekemistä tai mielenkiinnon kohteita netin ulkopuolelta, joihin voisit suunnata enemmän aikaasi? Tai onko sinulla kavereita, joiden kanssa voisit keksiä mielekästä tekemistä?
Onko sinulla muuten haaveita tulevaisuuteen liittyen sitten, kun olet aikuinen? Voisiko tulevaisuuden haaveet tuoda myös lohtua siihen, että kun nuoruusvaiheen jaksaa vielä läpi, niin ne haaveet tulevat koko ajan lähemmäksi?
Oli surullista lukea, kuinka vihaat itseäsi ja elämääsi. Jos voi huonosti, niin voi olla vaikea nähdä itsessään mitään hyvää ja arvokasta. Jokainen on kuitenkin hyvä ja arvokas juuri sellaisena kuin on. Esimerkiksi sairaus ei määritä sinun ihmisarvoasi, vaan sinulla on oikeus kokea itsesi ihan yhtä arvokkaaksi kuin muutkin. En tiedä sairaudestasi, mutta sinulla on oikeus saada apua sen kanssa elämiseen.
Ahdistuneeseen oloon ja itsetuhoisuuteen tulee aina saada apua ja siksi haluan kannustaa sinua vielä kääntymään jonkun oman lähipiirisi aikuisen puoleen. Tuntuisiko sinusta, että pystyisit kertomaan rehellisesti voinnistasi läheiselle aikuiselle, esimerkiksi huoltajalle? Koulujen alkaessa myös kouluterveydenhoitaja ja -kuraattori ovat apuna, mutta nyt kesäaikana keskusteluapua voi hakea myös oman paikkakunnan terveysasemalta. Lisää avunhakemisesta voi lukea täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/
Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.
Olet tosi tärkeä ja arvokas, vaikka sinusta itsestäsi ei siltä juuri nyt tuntuisikaan. Toivon, että otat vastaan apua ja voit huomata, että olosi alkaa menemään hiljalleen paremmaksi. <3
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Aika sama juttu mulla.
Eikäh!! Vaikka tuntuu siltä, että ”mitä väliä vaikka yks puuttuu, kun maailmassa on miljoonia” sillä on väliä. Sillä On väliä mulle ja todella monelle ihmiselle jotka ei oo edes tavannut sua. Mutta vielä enemmän sillä on merkitystä ihmisille jotka sut on tavannut. Ihmisille jotka välittää ja joita kiinnostaa. Aina on joku jota kiinnostaa, vaikkei siltä välttämättä aina tuntuiskaan. Sun parhaimmat päivät on vielä edessä, ja sä ansaitset päästä elämään ne. Vaikka et sitä uskoiskaan. 💕✨️