Moi…
En tiiä, miten alottaisin… Mut siis oon alottanu lukion tänä syksynä ja mulla on ihan järetön stressi sen kanssa. Olin yläasteella koulun paras oppilas ja nyt tuntuu, etten jaksa enkä osaa enää mitään. Onko muillaki näin?
Ja sitte oon ihan riippuvainen mun poikaystävästä. Itkin tänään kun se sano, että on kipiä, eikä tuu huomenna kouluun, eikä ehkä ylihuomennakaan. Ja itkettää vähän vieläki kun mietin, et saan yksin pyöräillä vesisateessa ja syyä yksin jne. En oo oikein vielä tutustunu lukiossa uusiin ihmisiin enkä ehi kovin usein näkemään yläastekavereita.
Mulla ei oo stressinsietokykyä. Ahistun tosi helposti ja puran sitä itkemällä/huutamalla/angstaamalla poikaystävälle. Pelkään, että se vielä joskus kyllästyy. Tähän asti se kyllä on jaksanu alata ja lohdutella. Rakastan sitä, mutta mulla ei oo ketään muuta kelle purkaa tunteita! Apua! Mitä tekisitte, jos olisitte minä?
Moikka!
Mulla kävi vähän samalla tavalla, yläasteella olin tosi hyvä koulussa, mutta nyt taidan olla kaikkea muuta… Sä et saa vaatia iteltäs liikoja, tietenki tavoitteita ei saa pistää liian matalallekaan. Ja joskus tulee epäonnistumisia, sellaista elämä on ja siihen on totuttava. Toisinaan sitten teitenkin tulee niitä onnistumisia, ja niistä pitää sitten oikeasti muistaa nauttia niin jaksa huonojenkin hetkien yli! :) Voit mennä juttelemaan jollekin opettajalle, koulukuraattorille, terveydenhoitajalle, ryhmänohjaajalle tai opinnonohjaajalle tuntemuksistasi, he ovat varmasti kohdanneet monta ihmistä jotka ovat kanssasi samassa tilanteessa.
Tosi mukavaa, että sulla on ihana poikaystävä! :) Mene rohkeasti kuitenkin tutustumaan muihinkin lukiolaisiin, äläkä pelkää viettää heidän kanssa aikaa ilman poikaystävääsikin. Todennäköisesti tulevaisuudessa tulette työskentelemään poikaystäväsi kanssa eri työpaikoissa, ja teille tulee muutenkin eri menoja. Ja sanonnan mukaan määrä ei taida aina korvata laatua. Nauti hetkistä poikaystäväsi kanssa, mutta sinun täytyy oppia tekemään asioita yksiksesi ja muiden kanssa, miettimättä häntä. Älä turhaan pelkää että hän hylkää sinut, jos siihen ei ole syytä. Keskustelkaa yhdessä asiasta. Tässäkin asiassa sinun kannattaisi mennä puhumaan jollekin edellämainituista henkilöistä.
Tsemppiä!
-Sartsu
Ekaksi : et ole läski, et ruma! Kaikissa ihmisissä on vikoja, vaikka susta tuntuu että oot ainut joka tuntee noin, kaikki ihmiset varmasti tuntee noin että ei oo tarpeeksi hyvä tai kaunis tai komea tai laiha… Mitä ikinä kuvitteleekaan!
Mutta vaikka kukaan ei ole täydellinen, niin ne epätäydellisyydet tekee meistä kaikista omalla tavallamme kauniita, kun ne viat ja hyvär puolet hyväksyy, näät itsesi oikeasti kauniina kun et vaan ota huomioon kaikkea muka pahaa :(
Ne tykkäykset oikeesti ei merkitse oikein mitään, älä jää murehtimaan niitä vaan hanki mieluumin kivoja harrastuksia (esim. kerhoista saa kavereita ja mielekästä tekemistä, koita kysyä vanhemmilta voisitko aloittaa jonkun harrastuksen?) ja muuta tekemistä? Se voi tuntua ilkeältä että ei saa tykkäyksiä mutta ei se oikeasti ole isokaan asia!
Puhu myös vanhemmillesi muista ongelmista, tai ihan kelle tahansa luotettavalle kaverille, mieluiten aikuiselle, vaikka koulun terveydenhoitajalle tai opettajalle?
Älä hauku ex kaveriasi jooko? :( en tiedä miksi et tykkää hänestä joten en voi sanoa kauheasti, mutta kun ihmiset on toisille kivoja niin yleensä kaikki haluaa olla niillekkin kivoja, saat luotettavamman ja kiltimmän kuvan kun hyväksyt ihmiset sellaisina kuin he ovat, samoin kuin hyväksyt itsesi :)
Kuolemanpelosta, ahdistuskohtauksesta ja muusta mainitsemastasi, kannattaa jutella aikuiselle, ne eivät ole normaaleja mutta jos tunnet niin, niin ne eivät ole kiellettyjä tunteita, ne voidaan hoitaa kyllä pois :)
Et ole sen huonompi kuin muutkaan, olet yhtä arvokas kuin minä, vanhempasi, isovanhempasi, siskosi… Kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita! :)
Itsensä satuttaminen ja itsemurha ovat todella todella TODELLA HUONO päätös!
Ihmiselle on annettu elämä lahjana ja meidän pitäisi elää se loppuun asti, ei päättää sitä itse, ja vaikka luulet ettei kukaan kaipaisi sinua, mieti sitä kipua minkä vanhempasi ja ystäväsi tuntisivat jos olisit eräänä päivänä vain poissa. He musertuisivat ja se muuttaisi monien ihmisten elämää, eikä sitä voi perua!
Eli älä todellakaan tee itsellesi mitään, koita hankkia apua joohan?
Ja MLL tarjoaa lasten ha nuorten puhelimen joten sinnekin voi soittaa jos haluat!
Muista että olet monelle rakas ihminen ja yhtä arvokas kuin muutkin, olet kaunis kuten kaikki me muutkin omalla tavallamme öläkä luovuta! :)
Tsemppiä, halaus ja Jeesuksen siunausta!
Moi.
Kertomastasi päätellen, sinulla on masennusta ja ahdistusta. (Kuolemanpelko ja ahdistuskohtaukset)
Jos haluat kavereita, aloita jokin harrastus.
Toiset ihmiset ovat avoimia ja sosiaalisia, joten siitä syystä saavat paljon tykkäyksiä. Tärkeintä ei kuitenkaan ole suosio vaan hyvät, luotettavat ystävät. Ahdistus ja masennus saavat sinut sisäänpäinkääntyneeksi. Mene juttelemaan terveydenhoitajan kanssa, että sinulla on masennusta ja ahdistusta.