En jaksa kun aina on huono olla. Mun ympärillä on pahoja ihmisiä, jotka satuttaa mua koko ajan. Tunnen elämän täysin turhaksi, koska oon täällä vaan nyrkkeilysäkki. Viimeisimmät kamalat kommentit on
”Eikös sun pitäis lopettaa syöminen kokonaan, nii laihtuisit?”
”En ikinä halua enää viettää kesää sun kanssa”
”Kuole pois”
Näitä riittää, oon kuullut näitä aina. Mun elämä on ollu aina pelkkää taisteluu ja suorittamista, en oo ikinä saanut levähtää. Pahinta on että kaikki noikin kommentit on tullut mun perheeltä. Ystäviä ei enää oo, en uskalla enää hankkia niitä. En halua että kukaan sais satuttaa mua, mut aina ne tekee sen. Oon aatellut et mun elämä sujuis kun muutan omaan asuntoon, mutta se on nii hirveen kaukana vielä… Oon alkanut miettiin että kuolema on aikoo ratkasu. Mä en mitenkään muuten pääse pakoon mua satuttavia ihmisiä. Vaikka välillä tuntuu, että ansaitsen ihan kaiken.
Hei,
kommentit läheisiltäsi kuulostavat todella epäasiallisilta ja julmilta. Ovatko nuo kommentit sanottu riidan yhteydessä/suutuspäissä? Tietenkään mikään ei oikeuta noita loukkauksia, mutta joskus ihmiset sanovat tuohduksissaan asioita, joita eivät oikeasti tarkoita tai halua. En haluaisi uskoa, että kukaan läheinen haluaisi sinulle pahaa. Kuitenkin noista kommenteista tulee varmasti sellainen olo.
Kuolema ei ole ainut ratkaisu saada helpotusta oloon. Kuolema ei ole mikään ratkaisu, koska se ei ratkaise tai muuta mitään tässä todellisuudessa. Sinun elämäsi on arvokas ja aina on muita keinoja, joilla yrittää muuttaa elämäänsä ja parantaa oloaan. Kuolema on kaikista lopullisin teko ja jos jotain niin lopullista miettii, niin eikö sitä ennen kannattaisi kokeilla kaikki muut mahdolliset vaihtoehdot? Jos sinulla on tosi huono olla kotona, sinun ei tarvitse asua siellä. Jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus elää fyysisesti ja henkisesti turvallisessa ympäristössä. Et todellakaan ansaitse loukkauksia ja muuta henkistä väkivaltaa. Voisiko olla, että koko perheenne tarvitsisi apua ja tukea, jotta voisitte paremmin ja tulisitte paremmin toimeen keskenänne?
Mitä ajattelet siitä, jos juttelisit olostasi ja perhesuhteistasi esimerkiksi koulukuraattorille? Sinun ei halutessasi tarvitse kertoa kaikkea heti, mutta voisit aloittaa esimerkiksi kertomalla, että sinulla on paha olo ja kaipaisit ihmistä, kenelle puhua. Jos koet aikuisen luotettavaksi, voisit pikku hiljaa avata tilannetta enemmän. Mitä rehellisemmin pystyt kertomaan asioista ja olostasi, sitä paremmin aikuinen voi yrittää sinua auttaa.
Toivon, että mietit asiaa. Ettet jäisi yksin.. Voit myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111 tai käydä juttelemassa täällä chatissa ma-ke klo 17-20. Voit kirjoittaa myös nettikirjeen, johon saat aikuisen vastauksen. Kaikki tiedot palveluihin löydät Nuortennetin etusivun kautta.
Jaksamista ja rohkeutta avun hakemiseen!