Äitini hamstraa tavaraa jota emme tarvitse ollenkaan, hän ei myöskään pysty heittämään turhaa tavaraa pois. Kotona on periaatteessa puhdasta mutta tavaraa on joka puolella. En uskalla tutustua uusiin ihmisiin koska en voi kutsuu niitä meille, mua ahdistaa joka päivä ja mun elämä on sitä et oon eka tosi onnellinen ja sit oon ihan maassa ja se vaan jatkaa tätä samaa kierrettä. En oikeesti jaksa tätä. Haluaisin muuttaa pois kotoa, koska tiedän että äitini tavat eivät tule muuttumaan. Useasti olen yrittänyt siitä puhua hänelle mutta hän ei kuuntele. Menen kesän jälkeen 9 luokalle enkä jaksa enään odottaa vuotta että voisin muuttaa omilleni.
Moikka,
kiva, kun kirjoitit meille. On tosi hienoa, että kerroit meille sinua painavasta asiasta!
On kurjaa, että äitisi tavaran hamstraus estää sinua tutustumasta uusiin ihmisiin – tietääkö äitisi sen? Kerroit, että olet asiasta jutellut, mutta oletko tuonut hänelle esiin miten paljon se vaikuttaa sinun mielialaasi ja myös ihan sosiaalisiin suhteisiisi? Kerroit, että sinua ahdistaa joka päivä ja sen takia ajattelen, että sinun olisi hyvä käydä juttelemassa asioistasi esim. koulukuraattorin kanssa ja ehkäpä äitisi voisi myös tulla jollekin tapaamiselle mukaan? Se, että äitisi kuulisi toiselta aikuiselta miten paljon kotinne tavaramäärä sinua ahdistaa voisi ehkä avata hänen silmänsä asialle. Tai olisiko joku muu läheinen aikuinen kenelle voisit asiasta puhua esim. isovanhempi, jonka kanssa voisitte yhdessä myös puhua asiasta äidillesi?
Toivon, että voisit silti tutustua uusiin ihmisiin vaikka, et heitä kotiisi haluakaan tuoda. Varsinkin nyt, kun aurinko alkaa taas lämmittämään niin kavereiden kanssa on kiva viettää aikaa ulkona.
Aurinkoisia päiviä toivottaa,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä
