hei. olen seiskalla oleva tyttö jolla on ongelma…..äitini on ollut masentunut jo 2 vuotta enkä enää kestä sitä. hän ei käy töissä eikä juuri tee mitään.iltaisin hän vetää unilääkkeitä ja ties mitä ja käyttäytyy kuin humalainen. joudun kaitsemaan häntä välistä kuin olisin hänen lapsenvahtinsa. jos suutun hänelle, (yleensä suutun koska hänen pitäisi huolehtia minusta eikä minun hänestä)tuntuu kuin löisin koiraa.äiti ei välitä mistään eikä edes kysy mitä kuuluu, mitä teen,tai minne meen. hän ei enää jaksa välittää minustakaan.
olen suuttunut ja huutanut itkuissani hänelle enkä enää jaksaisi pidempään. nyt hän tuntuu pelkäävän minua ja ”karkaa” pois paikalta jos yritän puhua hänelle. yritän olla kyllä kiltti mutta suutun hänelle helposti…..hän tuntuu syövän suruunsa ja on lihonnut. yöllä herään siihen että hän käy keittiösssä syömässä jäätelöä salaa. en halua puhua terkkarille…isä ei ota minua vakavissaan ja sanoo että me ei voida tehdä mitään. ja en osaa pitää häntä enää äitinäni. vanha huolehtivainen ja iloinen äiti on mennyt pois. ikuisesti? äiti on ollut myös hoitolassa pitkään mutta se ei tunnu auttavan.
miten voin jaksaa eteempäin tämän kanssa ilman että itken itseni aina uneen?
Hei ”huu”,
kotitilanteesi on toden totta epäreilu. Kuten kirjoitit, sinun ei kuuluisi huolehtia äidistäsi, vaan päinvastoin. Äitisi ei tietenkään voi sairaudelleen mitään ja se on myös hänelle raskasta. Masentuneella ihmisellä ei vain kerta kaikkiaan ole voimia tehdä monia asioita, vaikka sisimmässään tietäisi, että pitäisi. Silti, sinun ei kuulu huolehtia vanhemmastasi, oli tilanne mikä hyvänsä.
Sinun ja jokaisen lapsen/nuoren kuuluu saada huolenpitoa ja saada olla lapsi. Ei sinun kuulukaan jaksaa, vaan tilanteeseen tulisi löytää aikuisen toimesta ratkaisu. Asuuko isäsi eri osoitteessa? Olisiko sinun mahdollista muuttaa isäsi luo ainakin toistaiseksi, kunnes äitisi voi paremmin? Isäsi tehtävä olisi huolehti siitä, että sinulla on hyvä olla siellä, missä asut. Jos tällä hetkellä äitisi ei kykene huolehtimaan sinusta, olisi päävastuu siirryttävä isällesi tai jollekin toiselle aikuiselle. Sinun ei pitäisi kantaa ja miettiä näitä asioita yksin.
Jos isäsi ei edelleenkään reagoi tilanteeseen, niin onko sinulla isovanhempia tai muita sukulaisia, keiden kanssa voisit jutella ja kertoa rehellisesti, millaista kotona tällä hetkellä on? Kannattaa jutella luotettavan aikuisen kanssa tästä asiasta mahdollisimman pian.
Voit myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111, jos haluat jutella asiasta ja purkaa mieltäsi nimettömänä luotettavan aikuisen kanssa. Puhelin on maksuton ja auki nyt kesällä joka päivä klo 14-17. Tai voit kirjoittaa Lasten ja nuorten kirjepalveluun, josta saat aikuisen vastauksen.
vanhemmmat asuu kyllä yhdessä. ajattelin että ajan kanssa äiti kyllä palautuisi ennalleen mutta vielä ei ole tapahtunut mitään. pystyn juttelemaan siskoni kanssa (hän on jo aikuinen) mutta ei voi tehdä asialle mitään koska ei asu kotona. mulla ei ole isovanhempia joille voisi jutella. isä yrittää auttaa äitiä mutta menettää tämäkin hermonsa kun äiti ei kuuntele tai ymmärrä. jos tilanne ei muutu…soitan sinne puhelimeen. en kehtaa puhua kavereille koska he säälisivät minua.
Hyvä, että pystyt juttelemaan asiasta siskollesi, vaikka hän ei tilanteelle sinänsä mitään voikaan. Tunteista puhuminen ja surun, ärsytyksen ja ”entisen” äidin kaipuun sanominen ääneen jollekin on tärkeää ja voi auttaa edes hippusen verran. Äitisi toivottavasti paranee ja saat huolehtivaisen ja iloisen äidin takaisin.
Masennuksesta paraneminen voi kestää, joten siksi on tärkeää, että sinä myös saat apua ja tukea. Jos mahdollista, vietä isäsi ja siskosi kanssa aikaa ja tehkää kivoja juttuja yhdessä. Muista, että äitisi rakastaa sinua ja sisimmässään hän on edelleen aivan sama ihminen, mutta sairaus vaikuttaa häneen tällä hetkellä tavalla, joka peittää sen huolehtivan ja iloisen äidin.
Soita ihmeessä Lasten ja nuorten puhelimeen! Siellä voi jutella kaikesta täysin luottamuksella.