Missään ei oo mitään järkeä. kaikki tuntuu niin turhalta. En usko että tulevaisuudella on mitään tarjottavaa mulle.
Mulla on ollut tälläsiä ajatuksia jo pitkän aikaa mut nyt kesälomalla ne on vaan pahentunut ja ne on ollut ihan koko ajan mun mielessä. Mä en nää missään asiassa mitään hyvää tai oon aivan liian väsynyt tekemään asioita ja jos teen jotain, vaikka olisikin ihan pieni juttu niin oon sen jälkeen aivan liian väsynyt. En nauti mistään asiasta ja vietän suurimman osan ajastani sängyssä koska yksinkertaisesti mulla ei ole motivaatiota nousta.
Mun ruokahalu on kärsinyt ihan jäätävästi.
Kaikki sanoo et täytyy nauttia elämästä kun oon vielä niin nuori mutta miten mä pystyn siihen? Mä en jaksa tehdä mitään eikä mua ei kiinnosta tehdä mitään.
Jos Mä yritän tehdä jotain mä epäonnistun. Oon koittanut puhua muille, se on ihan sairaan. vaikeeta koska vetäydyn niin nopeesti pois.
Olo on vaan jotenkin tosi väsynyt. On mulla parempiakin päiviä mut tältä musta tuntuu suurimman osan ajasta, väsyneeltä. Saattaa johtua siitä, että mun on välillä tosi vaikea nukahtaa ja sitten nukkumisen sijaan valvon. Mun pitää joka yö kuunnella jotain… esim musiikkia että saan itteni rentoutumaan ja nukahtamaan mutta joskus sekään ei auta.
Mä olen useaan otteeseen miettinyt onko mahdollista olla masennus? Oon käynyt tekemässä pariin kertaan masennus testejä terveydenhoitajalla ja niistä on tullut 13pistettä. Ja tein myös sosiaalisiin tilanteisiin liittyvän testin mutta siitä en vielä tiedä.
Hei nimimerkki Juuhh
Kiitos viestistäsi. Kirjoitit viestissäsi, että tunnet väsymystä, haluttomuutta innostua asioista, sekä ruokahaluttomuutta. Niin kuin itse mietit, voivat nämä oireet viitata juuri masennukseen. Nuoruudessa lyhytaikainen alakuloisuus, haluttomuus tehdä asioita ja väsymys on normaalia. Olotilan kestäessä yli kaksi viikkoa, kannattaa kuitenkin alkaa miettiä, josko olotila johtuu jostain vakavammasta kuten juuri esimerkiksi masennuksesta.
Mielestäni olet ollut hyvin rohkea, kun olet ottanut asian puheeksi, vaikka kerroit sen olleen sinulle vaikeaa ja vetäytyneesi nopeasti. Ei se mitään! Omasta olostaan kertominen ei olekaan helppoa mutta olen ylpeä sinusta, että olet tehnyt aloitteen sille. Toisen ihmisen avulla alkaa pikkuhiljaa löytää sanoja kuvailemaan omaa oloaan, ja kun se tapahtuu, olo helpottuu ja omasta olosta kertominen tuntuu myös helpommalta. Joten ethän anna periksi. Lähimmäisesi välittävät sinusta ja haluavat auttaa sinua vaikeassa tilanteessasi. Oletko koittanut muita tapoja kuin puhua? Voisitko kenties kokeilla kirjoittaa paperille ajatuksiasi ja antaa kirjoituksesi valitsemallesi henkilölle? Näin valitsemasi henkilö osaa ennen keskustelua asennoitua asiaasi.
Kerroit myös tehneesi masennustestejä terveydenhoitajalla. Hienoa, että olet käynyt terveydenhoitajankin puheilla. Vain terveydenhoidon ammattilainen pystyy antamaan diagnoosin esimerkiksi juuri masennuksesta. Mitä hän sanoi? Apua kannattaa hakea itselleen niin paljon, kunnes tuntee, että apu auttaa. Joten jos koet, ettei käynti terveydenhoitajalla riittänyt, kannattaa aina varata uusi aika ja kertoa, jos olo ei ole muuttunut sitten viime käynnin.
Sinulla on täysi oikeus voida hyvin, nauttia elämästä ja saada apua siihen. Asiasta puhuminen ei ole aina helppoa mutta se palkitsee loppupeleissä, kun jaksaa yrittää.
Toivotan sinulle paljon voimia tähän kesään, kaikki tulee muuttumaan paremmaksi! Ja jos haluat keskustella meidän kanssamme olotilastasi, olet aina tervetullut soittamaan Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111). Yhdessä päivystäjän kanssa voit purkaa mieltäsi ja miettiä tilannettasi nimettömästi ja luottamuksellisesti.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä