olin varmaan 10, olin muita kehittyneempi. olin isompi, erilaisempi, ajattelin eritavalla. näin itteni kauheena, halusin muuttaa asioita mutten tiennyt miten.
olin melkein 11, oli talvi ja siitä se kaikki paha kunnolla alko, päätin laihduttaa, niinku olin halunnut tehdä jo kauan. laihduin, muutuin, mä en ollu enään oma itteni. vitosluokka, terveystarkastus ja painoa lähteny. koitan epätoivosesti saada lisää painoa, se ei onnistunut, en avautunut, väitin etten tiennyt mitään. ei mulle tarjottu apua, sanottiin vaan syömään. oli marraskuu, mentiin tutuille, olin ainut lapsi muiden aikusten seassa. ne joi, oon herkkä ja se ahdisti. lähin aikasemmin, iskä tuli, selvin päin, äiti tuli myohemmin, kännissä.
säikähdin ja juoksin nukkumaan, mutta oikeesti vaan itkin.
oli taas talvi, olin kohta jo 12. mua itketti, mut melkein pakotettiin kertomaan mitä oli tapahtunut, sanoin etten halua puhua vanhemmille, mutta ne käski. sanoin että mua masensi, ja liikaa. en puhunut syömisongelmista, vaan marraskuun jutusta. mulle sanottiin että mua autetaan, ei autettu. se tuntu ahistavalta puhua vanhempien kanssa. tuli kesä, kerroin mummolle kirjeessä kaiken, kerroin kaiken. se otti asian käsittelyyn mun kanssa, se käski vaan ajatella positiivisesti, mitenpä se ois voinu auttaa.
heinäkuu 2022, tulin reissusta, itsetuhosia ajatuksia, liikaa. satutin itseäni päivittäin, aamusta iltaan. se sattu ja autto, hetken.
itkin paljon ja sain paniikkikohtauksia monesti, piilossa muilta.
koulut alko, asiat ei muuttunut. en puhunut, sanoin että kaikki on hyvin. olin saanu painoa, olin ihan onnellinen kropassani, mut oisin voinut olla onnellisempi.
2023, täällä vieläkin. vielki haluun tehä ittelleni jotain, mutten uskalla, oon peloissaan. osaisinpa puhua kasvotusten, jonkun kaa, edes jonkun. jos oisin puhunut aiemmin, missä oisin nyt? en kykene, se sattuu joka kerta.
Hei ”Spageli”,
Kiitos, kun kirjoitit. Kuvailit koskettavasti, mitä kaikkea olet käynyt läpi viime vuosina.
Oli ikävä lukea, kuinka olet voinut huonosti. Pohdit, että jos olisit puhunut aikaisemmin, niin missä olisit nyt. Sinä olet toiminut tosi rohkeasti, kun olet esimerkiksi kirjoittanut tuon kirjeen mummollesi ja kertonut marraskuun tapahtumista. Olet kertonut sen verran, mitä olet silloin pystynyt ja voit olla siitä ylpeä. Vaikka juuri niistä vaikeista asioista onkin tärkeää puhua, niin silti usein juuri niistä puhuminen voi tuntua kaikista vaikeimmalta. Joskus helpointa voi olla vain sanoa, että kaikki on hyvin, vaikka ei olisikaan. Toivon, että löydät ymmärrystä itseäsi kohtaan ja voisit olla ylpeä siitä, mitä olet sen hetkisillä voimavaroilla pystynyt tekemään.
Vaikka sinua nyt pelottaa, niin toivon, että löytäisit rohkeutta hakea apua. Tämä, että kirjoitat olostasi tänne, on jo tosi hieno juttu. Kirjoittaminen omista ajatuksistaan on jo yksi askel kohti parempaa. Kirjoitit mummollesi kirjeen aiemmin, jossa kerroit kaikesta. Ikävä kuitenkin kuulla, että kirjeeseen reagointi ei ollut sitä, mitä kaipasit. Se voi jättää joskus olon, että kannattaako sitä yrittää kertoa enää uudestaan, jos vain sanotaan, että ajattele positiivisesti. Mielestäni kuitenkin kannattaa. Miltä sinusta tuntuisi vielä kirjoittaa kirje voinnistasi ja näyttää se jollekin läheiselle aikuiselle? Voisiko kirjeeseen esimerkiksi lisätä, millä tavalla kirjeeseesi viimeksi suhtauduttiin ja miltä se sinusta tuntui?
Kun on paha olla ja on itsetuhoisia ajatuksia, niin silloin on syytä saada myös ammattilaisen apua. Koulujen alettua apua voi hakea esimerkiksi kouluterveydenhoitajalta tai -kuraattorilta. Nyt kesäaikana apua saa myös terveysasemalta tai esimerkiksi nuorisotyöntekijältä. Lisää avun hakemisesta voit lukea täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/
Tiesithän, että meille voi myös soittaa, chatata tai kirjoittaa nettikirjeen. Vapaaehtoisten päivystäjien kanssa voit luottamuksellisesti ja nimettömästi jutella ihan mistä tahansa mielenpäällä olevasta asiasta. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Toivon, että kesääsi mahtuu myös edes hieman iloa. Olet tärkeä ja arvokas. <3
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Voi eiii, tsemppii! Haluaisin kertoo sulle, miten tärkee, rohkea ja ihana olet, mutten osaa… Kirjoitit tekstisi niin kauniisti! Muista, aina ei tarvii olla vahva! Tsemppii ihan hirveesti!<3