Ystäväni ei sietänyt enää kotona olemista, joten hän päätti kysyä sossulta apua. Ystäväni olisi halunnut muuttaa äidilleen, koska isä ei ollut ihminen jonka kanssa voisi asua. Sossu tyrmäsi idean muuttaa äidille ja nyt ystäväni istuu seuraavat 2 vuotta perhekodissa(HUOM! Hän ei itsr ole tehnyt mitään väärää, vain hakee vaan asumismahdollisuutta muualta kuin isältänsä.) Sama tilanne oli viime vuonna, hän joutui samasta aiheesta perhekotiin. Ystäväni kertoi kuinka kauheaa sielä on, ja kuinka häntä kohdellaan niin kuin jotain henkilöä joka ei kykenisi asumaan kotonansa omien huonojen valintojen takia jne. Häneltä otetaan illalla puhelin pois, säännöt ovat tarkkoja, ystävät voivat käydä vain harvoin, ja muu porukka siellä on kuulemma perseestä. On SUURI vääryys että häntä suojellaan isältänsä, ja kohdellaan kuin vankia. Voisiko sossu kertoa perhekotiin tilanteesta, ja siitä kuinka se vain pahentaa tilannetta. Ystäväni on vielä huonompi asua nyt.
Hei,
ja kiva kun kirjoitit meille. Olet hyvä ystävä kun selvittelet ja pyrit auttamaan ystävääsi.
Kerrot, että hän on joutunut perhekotiin tilanteessa, jossa hän on sosiaalitoimen avulla yrittänyt päästä asumaan äitinsä luokse. Isän luona ei kuulemma voi asua.
Jotakin haasteellista asumisessa omien vanhempien luona ilmeisesti on, koska hänet on nyt sijoitettu perhekotiin. Perhekoti on valittu todennäköisesti siksi, että ystäväsi lienee alaikäinen, ja se on tässä tilanteessa nähty parhaimpana vaihtoehtona.
Ystäväsi ei kuitenkaan koe oloaan siellä hyväksi ja toivoisi muutosta tilanteeseen. Kysyt, voisiko sosiaalitoimi olla yhteydessä perhekotiin ja kertoa tilanteesta. Koska ystäväsi on sijoitettu perhekotiin, hänellä on oma sosiaalityöntekijä, jonka tehtävänä on huolehtia hänen asioistaan niin, että hän voi mahdollisimman hyvin. Minusta on hyvä että ystäväsi kertoisi hänelle rehellisesti tuntemuksistaan ja asumisjärjestelyistä perhekodissa. Hän voi pyytää myös yhteistä tapaamista sosiaalityöntekijänsä kanssa ja perhekodin vastaavan kanssa. Tällöin tilanne ja sen ongelmat ystäväsi näkökulmasta voisivat selvitä kaikille paremmin.
Perhekodeissa voi olla erilaiset säännöt kuin nuorten omassa kodissa. Ymmärrän kyllä, että se usein aiheuttaa harmistusta. Näistä tiukemmista säännöistä voi myös pyytää keskustelua. Se miten niissä voidaan joustaa, on varmaan jokaisen kodin oma asia.
Kannusta siis ystävääsi pyytämään keskustelua sosiaalityöntekijänsä kanssa, ja avoimesti kertomaan omat ajatuksensa ja mielipiteensä. Yhdessä he voivat miettiä, mitä tilanteessa voi tehdä. Ja jos puhuminen tuntuu vaikealta, niin voisiko hän kirjoittaa näitä asioita etukäteen paperille ja antaa sen sitten tälle sosiaalityöntekijälleen? Monille keskustelun aloittaminen näin on helpompaa.
Olet hyvä ystävä! Toivon, että jaksat pitää yhteyttä ystävääsi vaikka sitten näiden vähän rajallisempien yhteydenpitoaikojen puitteissa.
