En oo ennen kirjottanut tänne, mutta nyt ajattelin muistuttaa kaikkia tän asian tärkeydestä.
Vuos sitten olin ihan tavallinen ysiluokkalainen. Mulla oli paljon kavereita niin koulussa kun sen ulkopuolellakin. Ehkä pidin ystävyyttä melkein itsestäänselvyytenä. 8.9.2012 mun elämä muuttui. Sain soiton kaverilta, että ystäväni oli aamulla tehnyt itsemurhan. Tää asia tuntuu vieläkin ihan mahdottomalta käsittää. Henkilö, joka nauroi muiden mukana ja oli aina se iloinen, oli yhtäkkiä vain poissa. Lopullisesti. Täysin varoittamatta. Mä antaisin mitä tahansa jos saisin vielä kerran halata tuota mun kaveria ja kertoa kuinka paljon mä rakastin häntä. Ja tässä tullaankin siihen tärkeeseen osuuteen. Koska se mikä on jo tapahtunut, on tapahtunut, eikä sitä saa takas. Sen sijaan se, mitä tulevaisuudessa tapahtuu on meidän kaikkien harteilla. Mä ymmärsin liian myöhään, että me eletään just nyt eikä huomenna. Kaikki ei nää huomista. Muistakaa kertoa ihmisille nyt, kuinka paljon te niistä välitätte. Ja vaikka vastaus olisi aina se sama ”ihan hyvää”, muistakaa kysyä teille tärkeitten ihmisten kuulumisia. Koska jopa vain se, että joku on aidosti kiinnostunut hänen kuulumisistaan saattaa estää jotakuta hyppäämästä kuilun reunalta. Joskus henki riippuu vain hiuskarvan varassa. Ja se pelastava oljenkorsi saatat olla just sinä.
Mä maksoin kalliin hinnan tästä opetuksesta. Mä toivon, ettei kukaan joutuisi enää kokemaan tätä samaa. Muistakaa siis välittää läheisistänne ja myös osoittaa sen heille, koska koskaan ei voi tietää milloin on liian myöhäistä.
Moi.
Hienoa kun kirjoitit todella tärkeästä asiasta. Viestisi on täyttä asiaa ja asia on todella niin, että ystävistä ja läheisistä täytyy muistaa huolehtia. Itse olen myös pilannut ystävyyksiä turhilla riidoilla yläasteikäisenä. Toki muakin on jätetty, mutta yhtä lailla oon tehny pahaa muille. Edelleen saatan joskus miettiä, mitä tuli tehtyä ja miten ne välit ei enää korjaannu. Ystävyys ei saa olla alistumista kummaltakaan, vaan sen pitäisi olla molemminpuolista rakkautta, kunnioitusta ja aitoa huolenpitoa. Ei pitäisi alkaa laskelmoimaan sitä, kumpi on aktiivisempi osapuoli, vaan päinvastoin osoittaa oma välittämisensä. Omasta mielestä hyvinkin pienet asiat voivat olla ratkaisevia toiselle ja jopa pelastaa sieltä kuilun reunalta, aivan kuten sanoit.
Halaan sua ajatuksissani, Halla. Sulla on ollu tosi kova paikka elämässäsi, mutta suhtaudut asiaan tosi hienosti. Kiitos kun kirjoitit tärkeästä aiheesta ja muistutit meitä jokaista läheisten ihmisten tärkeydestä (: