Siirry sisältöön
Artyttöpi

Aloitin 9v. (2020) ”seeprailemaan”. Tein sitä joskus parikin kertaa päivässä, mutta oon ollu jo vähän yli vuoden kuivilla, mutta en ihan kunnolla koska oon tehny pari kertaa vain pari jälkeä. Ne näkyy kudoksena mutta ne ei oo niin pahoja kuin ne jotka tein vuodi sitten, jotka olisi tarvinnut paikkausta.

Musta tuntuu, että alan taas kallistumaan siihen tapaan, ja että saatan alkaa tekemään sitä taas kun koulut alkaa. Mä pystyn silloin peittämään niitä jälkiä kun käytän asusteita jotka peittäisi ne.

En halua rikkoa mun ennätystä ja pettää mun perhettä ja ystäviä (taas). Mulla on ihmisiä jolle kertoa näistä jutuista, mutta en välttämättä uskalla tai kehtaa.

Se tarve ”serprailla” on tosi iso ja vahva, ja vaikka oon saanu pidettyä itseni veren vuodatukselta suurin osin, en tiedä kuinka kauan ”maltan” tehä niin. Kärsin tästä hiljaa, mutta kai jollekulle pitää aina kertoa? Tässä olen kertonut sen anonyyminä, se on helpompaa kertoo se satunnaisille kuin ftf jollekin.

Kiitos jos luit!!

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei!

Onpa harmi, jos koet taas tarvetta vahingoittaa itseäsi. Lähetän täältä kovasti tsemppejä, että tuo tapa jäisi kokonaan historiaan! Onko jotain tapahtunut, mikä saa sinut voimaan taas huonommin? Voiko asialle tehdä jotain? Tai toisin päin: mikä sinua on auttanut aiemmin pysymään erossa viiltelystä?

On tosi hyvä, että ympärilläsi on ihmisiä, jotka välittävät sinusta ja joille voit puhua. Kehotan sinua nytkin kertomaan heille, että koet taas tarvetta viiltää itseäsi. Ehkä voit tuon halun tullessa soittaa heille tai kääntyä muutoin heidän puoleensa niin, että saat heistä tukea, kunnes tuo impulssi menee ohi ja voit taas jatkaa päivääsi?

Luulen, että perheesikin haluaa sinulle pelkkää hyvää. Kerro siis heillekin, että olosi on nyt sellainen, että on vaikeaa olla viiltelemättä. Ehkä voisitte yhdessä hakea sinulle apua? Olisi tärkeää, että pystyisit nauttimaan elämästäsi ilman, että tällaiset asiat pyörivät mielessäsi.

Kohta alkaa koulukin, jota kautta voit hakea apua. Et ole ainoa, joka olet tällaisessa tilanteessa, joten nämä asiat ovat koulusi ammattilaisille tuttuja. On ihan tavallista, että vaikeuksista päästään eteenpäin niin, että välillä tulee pientä takapakkia. Sitä ei tarvitse hävetä.

Myös me olemme täällä sinuakin varten, jos haluat soittaa tai chattaillä joku päivä. Palvelumme ovat auki joka päivä, myös kesällä ja lomilla eivätkä ne maksa sinulle mitään. Meille voi soittaa numeroon 116 111. Chat ja kirjepalvelu löytyvät täältä Nuortennetistä, esimerkiksi etusivulta.

Ethän jää yksin tämän asian kanssa!

Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Vastaa aiheeseen: Alan kallistua taas v11lt3lyn puoleen (TW)

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top