Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Aivan aluksi haluan sanoa, että olen pystynyt puhumaan näistä asioista vanhempieni kanssa sekä läheisten ystävieni, mutta en avoimesti.
Kaverini olkoot nimeltään, vaikka Sami on tällä hetkellä tilanteessa, jossa en enää tiedä miten voisin häntä tukea, Sami on hyvin monimutkainen henkilö. Olen tuntenut hänet nyt yli kaksi vuotta ja aluksi hän oli vain hvän päivän tuttu yms. mutta myöhemmin tutuistuimme paremmin ja pian sen jälkeen sain kuulla, että hän oli yrittänyt itsemurhaa, päädyttyämme samaan kouluun tutustuin häneen vieläkin paremmin ja aloin laittaa merkille, hänen syrjään vetäytyvää käytöstään yms. tuohon aikaan hän ei ikinä keskustellut juuri itsestään tai kuulumisiaan, vaan keskittyi kaikkeen muuhun, sellaiset syvälliset keskustelut eivät olleet mahdollisia, joten minusta tuntui että vaikka tunsin hänet niin silti en tuntenut ollenkaan.
Myöhemmin hän päätti luottaa minuun ja avautua minulle. Ja kävi ilmi, että hän on (huom. minun mielestäni) avun tarpeessa välittömästi, hän puhuu usein luovuttamisesta ja siitä, että energiat ovat aivan lopussa, hän pelkää yksinäisyyttä ja uskoo olevansa täysin eriarvoinen kuin muut. Sami ei edes kunnolla usko olevansa hän vaan jonkimoinen kuori itsestään. Hänellä on tyttöystävä tällä hetkellä, mutta minusta tuntuu että hän ei tälle juuri puhu murheistaan(en voi varmaksi sanoa) ja hän ei viikolla pysty näkemään työssäoppi jaksonsa takia ja viikonloput hän on pyhyttänyt tyttöystävälleen, joten hänen näkemisensä on vaikeaa, joten yhteydenpito on jäänyt viesteihin.
Haluaisin tehdä jotain joka auttaisi häntä esim. ohjata avunsaantiin mutta en tiedä miten sen tekisi/voinko edes tehdä niin, voinko edes mitenkään auttaa häntä, koska minusta tuntuu että hän lipuu pois. Minulle on toitotettu etä en voi tehdä muuta kuin kuunella ja niin olen tehnyt mutta se ei auta Samia ja hän ei itse yksin avunluokse mene vaikka tiedostaa tarpeensa.
Auttakaa!
Hei,
kiitos kovasti viestistäsi. Alkuun haluan sanoa, että kaverisi on onnekas, kun hänellä on sinunlaisesi ystävä, joka välittää ja haluaa auttaa! Se, että kaverisi on uskaltanut avautua sinulle kertoo tosissaan siitä, että hän luottaa sinuun. On harmillista, ettette ole nyt ehtineet nähdä, mutta hienoa, että pidätte yhteyttä kuitenkin viestitse. Kaverisi kertomat asiat herättävät minussakin huolta, mutta onneksi hänen elämässään on myös positiivisia asioita esim. tyttöystävä ja sinä! Se, että hän jaksaa käydä työssäoppimisjaksolla kuulostaa myös hyvältä.
Ajattelen samalla tavalla kuin sinä eli kaverisi olisi tärkeätä puhua asioistaan jonkun aikuisen kanssa. Voisitko ehdottaa, että hän menisi käymään koulukuraattorin tai terveydenhoitajan luona? Jos kaverisi ei tunnu tarttuvan tähän niin voisitko ehdottaa, että menisit ensimmäiselle tapaamiselle mukaan tai voisiko hänen tyttöystävänsä mennä? Kirjoitikin, ettet usko hänen tyttöystävänsä tietävän kaverisi murheista, mutta voisitko kertoa tyttöystävälle huolestasi ja ehkäpä voisitte yhdessä puhua kaverillesi? Voisit myös kertoa ystävällesi meidän palvelustamme eli hän voi soittaa, chatata tai kirjoittaa kirjeen meille täysin anonyymisti ja täältä voidaan myös ohjata ystävääsi avunsaantiin.
On ihanaa, että huolehdit kaveristasi, mutta muistathan, että sinä et ole vastuussa hänestä. Se, että kuuntelet ja olet tukena on arvokasta. On myös tärkeätä, että olet itse pystynyt puhumaan huolestasi muille! Muista, että sinäkin voit käydä koulukuraattorin luona juttelemassa, jos läheisille puhuminen tuntuu joskus vaikealta.
Aurinkoa päiviisi toivottelee,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä