Amis ja kaksoistutkinto

Olin siis yhteishausa hakenu yhteen lukioon kuvis ja design linjalle (siis pelkästään sen kuviksen takia, en minkää muun), mut en päässy sinne. Tää ei ollu ees shokki, koska tiesin jo et mun keskiarvo ei tuu riittämään (mun kaupungissa keskiarvot kaikkialle on noussu tyylii 7.50:stä 8:siin).

Kontekstina siis olin laittanu kolmeen amikseen saman koulutuksen, eli merkonomin, vaikka oikeesti haluisin olla ratsastuksenopettaja. Mun perheellä ei oo rahaa siihen ratsastuksenopettajan koulutukseen, eikä voida pyytää rahallista apua, joten mun piti luovuttaa siitä. Se oli mun unelma ala ihan pienestä asti ja mun entinen ratsastuksenopettaja oli yks parhaimmista aikuisista jonka mä tiiän ja johon oon voinu luottaa. Noh, sen itkemisen jälkeen suunnitelmana oli koittaa kuvista kun kerran tykkään siitä ja oon saanu hyvii numeroita ja otin yläkoulussa myös pitkän kuviksen (pakollisten lisäks siis kaks vuotta). Se murskaantu kun kerran en sinne lukioon päässy, enkä päässy ees Steineriin.

Oon siis saanu paikan just siitä amiksesta, jonne en ikinä haluis astua edes jalallanikaan. Oon jo ottanu sen paikan vastaan, joten en saa ees enää valittaakkaa siitä. Vihaan sitä paikkaa, koska mun pitäis sietää samojen kiusaajien pärstöjä taas seuraavat 2-3 vuotta (ihan niiku päiväkoti ei olis ollu jo tarpeeks) ja koulu reitti menee useamman kiusaajan ja ex-kavereiden kotipihojen poikki/vierestä.
Koko ajatus siellä olemisesta oksettaa. Kaiken lisäks se koulutus on 360 euroo (kallis, mut ei nii kauhee). Tiiän et toi amis menee ihan paskasti koska en vaa jatkais mennä sinne ja vaan lintsaisin koko vuoden. Mä halusin just pois sieltä ja mahdollisimman kauas, mut ei. Mitä todennäköisemmin sinne tulee osa niistä ihmisistä jotka myy huumeita ja hakkaa ihmisiä [osa tekstistä poistettu]. EI sitten yhtään jatkais.

Mun olis pitäny jo ysillä vaihtaa kouluu kesken vuoden, mut en sitte vaihtanu ja kestin kiusaamista sen loppuajan, koska ”Toivottavasti kaikki sujuis hyvin ku mulla tulis kyl ihan kauhee ikävä. Ja siitä koulun vaihdosta tulis tosi vaikeeta varsinkin näin kesken ysiä.” sanoi kuraattori. Ysillä oon missannu koulua tasan tarkalleen 314 tuntia, eli neljänneksen vuodesta. Reksi sano et musta olis pitäny laittaa sossu ilmotus, mut ne ei laittanu sillä ehdolla et jatkokoulutuksessa ei tuu poissaoloja. Tässä sossu ilmotusta odotellessa siis.

Nyt tänään sain tietää, et tää olikin se amis johon olin läpällä laittanu et haluisin ottaa kaksoistutkinnon. (Laitoin tälleen siis vaan yhteen amikseen, muihin laitoin et en halua kakstoistutkintoo) En tiiä mitä pitäis tehdä. En oo yhtään aatellu tätä ja isä antoi ymmästää että ”Sitä pitää alkaa aatteleen ja pian koska sä voit pilata sun elämän tällä” vaikka olen tehny lähestulkoon kaikki tärkeimmät asiat elämässäni yksin. Oon jo tarpeeks stressaantunnu siitä, et äiti haluaa et mulle hankitaan uus pankkitili, pankkikortti ja verkkotunnuksen. En haluis mitään noista ja en halua ees kuulla sanaakaan rahan pidosta mun vanhemmilta (he ovat molemmat useita tuhansia euroja velassa, ovat ottaneet lainaksi, eivätkä ole olleet vakitöissä viimeiseen kolmeen vuoteen. Äite hakee sairaseläkettä ja isä tekee pimeenä töitä kavereilleen, et se sais laskut maksettua) koska siitä ei tule yhtään mitään hyvää.

Olen siis hyvin stressaantunut, en tiedä mitä tehdä mun elämällä [osa tekstistä poistettu] ja haluaisin vaan olla hankkimatta jatkokoulutusta. En jaksais kuunnella kun ihmiset tivaa kaikkee et ”No minne sä haet, mitä sä teet, entä se pankkijuttu, ekkö sä päässy, otaksä sen kaksoistutkinnon?”.

Herranen aika mulla ei oo ollu kavereita viimeiseet kahteen kolmeen vuoteen ja masennustestit hyppää kattoon ja silti odotetaan että nuori olisi päättänyt kaiken viis vuotiaana. [osa tekstistä poistettu] ja en todellakaan halua mennä junalla minnekkään Rovaniemelle tai Ouluun. Haluan nukkua, ehkä hankkia jonkun juttukaverin ja vihdoinkin saada naaman puhtaaks ni amiksessa ei kommentoida siitäkään. Just nyt ku mä aattelen tota kaksoistutkintoo ni mä vaan haluisin vetää koko ajatusta turpiinsa. En mä tajua onko siitä jotai hyötyy. En mä ees muista pitääkö siitä kirjottaa jotkin lukio paperit. Pidentyykö mun koulupäivät vielä enemmän? Näyttääkö se hyvältä työhaussa? Mä en ees tiedä miten pitäis tehdä se jokin CV juttu koska mä en ollu sillo koulussa. Voinko mä ees yrittää kouluttautuu ratsastuksenopettajaks amiksen jälkeen?

En mä halua olla semmonen luuseri niiku mun vanhemmat on. En mä halua olla taas semmonen mustalammas muitten varakkaitten sukulaisten joukossa. Ne kaikki säälii mua ja mun vanhempii jo tarpeeks. Samaan aikaan en haluis hankkia jatkokoulutusta tai edes yrittää hankkii töitä alalla, jossa mä tiedän et en haluis olla. En haluis viettää seuraavaa 50 vuotta töissä jota mä vihaan ja en haluis koskaan tehdä. En oo ees koskaan saanu tilaisuutta yrittää tehdä sitä mitä mä haluisin. Sain tietää vasta n. kolme kuukautta sitten että olisin ehkä päässykki sinne ratsastus alan koulutukseen jos olisin hakenu. Vihaan elämää ja sitä et kaikki menee aina pilalle. Aina ku jollaki asialla olis ollu mahdollisuus mennä hyvin, ni ei riitä rahat. [osa tekstistä poistettu]