Oon siis 08 tyttö ja tiiän et oon nuori ja sitä ajatellaa et ”mite tolla muka on ongelmia ja et se vaa feikkaa” mut tarviin apuu. Must tuntuu et ei mikää oo todellista elämässä, käytännössä en samaan aikaan tunne enää mitään. En tiiä mihinkää tarkotusta ja [osa tekstistä poistettu]. En jaksa tätä samaa koko ajan uudestaan ja uudestaan. Koko aja tulee uus viikko ja sit vklp mut mikään ei ikinä muutu. Oon kyllästyny tähän mut samalla pelkään. En pelkää mitä tapahtuu [osa tekstistä poistettu], en tiiä mitä pelkään oikeasti. Mul on kotona kaikki hyvin ja ystäviäkin on mut silti. En tunne mitään. Mun elämässä on tyhjä aukko enkä tiiä miten korjaan sen. Mut on niin sanotusti särjetty muutaman kerran mut tää ei oo sitä. Saan paniikki kohtauksii välil ku hämmennyn liikaa kaikesta. Haluun vaa apuu ja tuntee niinku oisin normaali ja nää tunteet pois mun päästä.
Hei nimimerkki :),
kiitos viestistäsi. Onpa hyvä, että kirjoitit rohkeasti tänne ajatuksistasi etkä jäänyt miettimään niitä vain itseksesi. Usein jo se, että jakaa ajatuksensa ja tunteensa toisen kanssa saattaa hieman helpottaa omaa oloa.
On totta, että nuoruuteen, siihen liittyvään murrosikään sekä kasvuun ja kehitykseen liittyy tunteiden ailahtelua. Siitä huolimatta jokainen nuori, niin myös sinä ansaitsee tulla kuulluksi asioidensa ja kokemiensa ongelmien kanssa. Onkin hienoa, että olet huomannut tarvitsevasi apua ja nyt haet sitä itsellesi. Kerroit, että et oikein tunne enää mitään eikä mikään tunnu muuttuvan. Onko nämä tunteet ja ajatukset alkaneet vasta nyt vai onko sinulla ollut niitä jo pitempään? Entäpä onko jotakin sellaista sattunut, jonka jälkeen tällainen tunne ja ajatukset ovat alkaneet pyöriä mielessäsi? On normaalia, että välillä tunteet vaihtelevat ja ensin tuntee iloa ja seuraavaksi tunteekin olevansa surullinen. Erilaiset tunteet ja niiden vaihtelu kuuluu elämään. Ei kuitenkaan ole normaalia, jos tällaisia tuntemuksia ja ajatuksia on ollut jo pitempään. Silloin onkin tärkeää pyytää ja hakea apua itselleen, niin kuin nyt oletkin tehnyt. Kerroit, että sinulla on kotona kaikki hyvin ja ystäviä. Se on ilo kuulla! Kerroit kuitenkin myös, että elämässäsi on tyhjä aukko ja sinut on särjetty muutaman kerran. Voisiko se, mikä on sinut särkenyt olla sellainen asia joka sinua vaivaa ja aiheuttaa sitä, että et tunne mitään? Viestisi perusteella minulle syntyy kuva, että jotakin sellaista on tapahtunut, joka saa sinun olosi apeaksi ja mielialasi matalaksi. Paniikkikohtaukset varmasti myös osaltaan vaikuttavat olotilaasi. Olen pahoillani, että sinusta tuntuu tältä. Vaikka nyt onkin hankalaa ja maailma tuntuu mustalta niin tilanne voi kuitenkin parantua ja paraneekin, kun siihen jaksaa uskoa ja on valmis hakemaan ja vastaanottamaan apua.
Viestisi perusteella minulle herää huoli hyvinvoinnistasi. Ajattelenkin, että sinun olisi hyvä jutella tunteistasi ja ajatuksistasi jonkun luotettavan aikuisen kanssa, kuten esimerkiksi vanhempien tai jonkun muun läheiseksi kokemasi aikuisen kanssa. Koulun terveydenhoitaja, kuraattori tai psykologi ovat myös sellaisia aikuisia, joille voit jutella asioistasi luottamuksellisesti. He ovat koululla juuri teitä nuoria varten ja heillä on kokemusta monenlaisista lasten ja nuorten asioista. Jos juttelun aloittaminen on hankalaa niin voit myös kirjoittaa viestin tai vaikka näyttää tämän viestin, jonka tänne kirjoitit. Ota rohkeasti puheeksi nämä asiat aikuisen kanssa, jolle sinun on helppo puhua. Uskon todella, että lähelläsi olevat aikuiset haluavat auttaa sinua ja heillä on myös velvollisuus huolehtia sinusta!
Silloin kun mieli on maassa on hyvä tehdä asioita, jotka tuottavat itselle iloa. Millaiset asiat sinulle tuottavat iloa ja hyvää mieltä? Jonkun oloa helpottaa kirjoittaa tuntemuksistaan, toinen taas nauttii musiikin kuuntelusta, kirjan lukemisesta, elokuvien katsomisesta tai vaikka kävelyllä käymisestä. Asioista keskustelun lisäksi keskity siis asioihin, jotka tuottavat sinulle iloa ja tee sellaisia tulevaisuuden suunnitelmia, jotka auttavat sinua jaksamaan vaikean päivän yli. Mukavien asioiden tekeminen ja ajatteleminen auttaa osaltaan jaksamaan.
Vaikutat fiksulta ja rohkealta nuorelta, kun olet kirjoittanut tänne tuntemuksistasi ja kertonut haluavasi apua tilanteeseesi. Muistathan, että sinä ansaitset ehdottomasti kaiken avun ja tuen! Voit myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111 ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20, tulla chattaamaan ma-su klo 17-20 tai kirjoittaa nettikirjeen. Yhteydenotot ovat anonyymejä ja maksuttomia. Päivystäjät ovat siellä juuri teitä nuoria varten ja haluavat kuulla mitä sinulle kuuluu.
Toivon, että rohkaistut kertomaan asioistasi jollekin luotettavalle aikuiselle ja saat kaipaamasi apua. Uskon, että sinä pystyt siihen!
Valonpilkahduksia talveesi.
Lämpöisin terveisin,
Lasten ja nuortennetin päivystäjä