Mä toivoin joskus että mulla ois anoreksia (tiedän että kuulostaa hullulta mut en jaksa alkaa selittää). Luin myös yhen kirjan jonka päähenkilö sairastui anoreksiaan ja yritin kerran jopa sairastuttaa itteni. Siitä on jo melkein vuosi mutta nyt kun seiskaluokka alkoi nii alko arveluttaa oma huono kunto, liika herkkujen syöminen yms. Ja oon nyt ollu herkkulakossa, käyny päivittäin lenkillä ja säädelly tosi paljon ylipäätään kaikkee varsinkin lihan ja muun vähänkin rasvasen syömistä. Ja välillä itken kun tiiän että oon syöny liikaa, vaikka mun veljen synttärien jälkeen.
Meillä oli tänään kotsaa ja tehtiin mansikkapirtelöö, jossa oli jätskiä Sanoin opelle että oon herkkulakossa enkä haluaisi syödä sitä ja hänelle se oli ok. Osallistuin kyllä tekemiseen ja tiskaamiseen ihan yhtä lailla kun muutkin, mutta vaan annoin oman osuuden muille. No mun äiti kuuli siitä nii se veti hirveen ragen. Kuulemma mä en sais olla herkkulakossa mutta kun mä oon muutenkin niin pyöreähkö niin eikö se vaan oo järkevää?? (Oon muuten [osa tekstistä poistettu] eikö se oo ihan hyvä?)
Mut se pelottaa kun mun vanhemmat PAKOTTAA mut syömään!! Me mennään tänään äidin ja siskojen kaa jonnekin pizzeriaan ja se ahdistaa tosi paljon koska haluan olla niitten mukana mutten haluu syödä mitään, mut mun äiti sanoo että mun on pakko ottaa ihan täyskokoinen pizza!! Ja muutenki ne alkaa melkein huutaa mulle ku en kuulemma sais olla herkkulakossa ja ne oikeesti tyylii pakottaa mut syömään herkkuja ja pizzaa kaikkee ja mua ahdistaa ihan kauheesti aina kotona kun ruoka-aika lähestyy VARSINKIN kun me lähetään sinne pizzeriaan jonkun puolen tunnin päästä! Mä sanoin jo äitille etten tuu mukaan jos mun on pakko tilata jotain mut nyt se sano että mun on pakko myös tulla JA tilata jotain! Mua ahdistaa ihan sikana enkä uskalla sanoo mitään mut mä itken täällä kun en halua syödä pizzaa ja menettää kaikkee sitä kun oon käyny lenkillä, pidättäytyny herkuista ja urheillu
Hei!
Kiitos viestistäsi. Ymmärrän, että syömään painostaminen tuntuu pahalta. Luulen, että perheesi haluaa vain, että pystyt nauttimaan ruoasta niin kuin ennen ilman, että murehdit syömisestäsi. Olet heille rakas eivätkä he varmasti halua, että murehdit ruoka-asioita.
Laihduttaminen kasvavassa iässä on joskus riski, sillä se saattaa helposti mennä yli, kasvaa suhteettoman suureksi möröksi ja viedä energiaa mukavilta asioilta, kuten kavereiden kanssa hengailulta. Itsekriittisyys saattaa vain lisääntyä ja paha olo kasvaa. Siksi laihduttamisen kanssa pitäisi olla tosi varovainen opetella sen sijaan katsomaan itseään (ja muita) lempein silmin ja kiinnittää huomiota muihin asioihin kuin ulkonäköön.
Toivoisin, että pystyisit juttelemaan tästä asiasta äitisi kanssa rehellisesti ja suuttumatta. Voitte molemmat kertoa omat näkemyksenne asiasta ja ehkä ymmärrätte sen jälkeen toisianne paremmin ja pääsette asiassa jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen.
Syömishäiriöt, kuten anoreksia, ovat psyykkisiä sairauksia, joissa sairastunut ihminen voi tosi huonosti. Toivottavasti et ikinä sairastu sellaiseen, vaan yrität elää mahdollisimman rennosti ilman sen suurempia rajoituksia elämääsi. Elämme täällä vain kerran ja on hyvä yrittää nauttia elämästään, ystävistään ja kaikesta kauniista, mitä on ympärillämme. Sairauden vaikuttavat aina myös ympäristöön, kun ystävät ja perheenjäsenet huolehtivat sairastuneesta jatkuvasti ja pelkäävät koko ajan pahinta. Vaikka sairaus tuntuu yksityisasialta, sillä on siis suuret vaikutukset lukemattomiin ihmisiin.
Jos syömiseen tai kehonkuvaan liittyvät asiat vaivaavat sinua kovasti tai huomaat, että syömisen miettiminen alkaa rajoittaa elämääsi, toivoisin, että pyytäisit apua koulusi terkkarilta. Olisi tärkeää, että voisit viettää rentoa nuoren naisen elämää ilman turhia murheita. Ymmärrän, että ulkonäköpaineet voivat nykyään olla valtavat, mutta sitä vastaan kannattaa taistella ja ihan aktiivisesti esimerkiksi kehua ystävissään ihan muita kuin ulkonäköön liittyviä asioita ja vaikka karsia somestaan pois kaikki ulkonäkövaikuttajat, jotka vääristävät kauneusihanteita.
Juttelemme mielellämme kanssasi lisää! Meidät tavoittaa Lasten ja nuorten puhelimesta (116 111) arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20. Samassa numerossa päivystää ammattilaiset joka ilta klo 20-24. Soittaminen ei maksa sinulle mitään ja voit jutella täysin anonyymisti.
Lempeää syksyn jatkoa sinulle toivottaa
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä