Moi! Oon 16-vuotias tyttö ja muutin omaan kämppääni tänä syksynä kun koulut alkoivat. Syy muuttoon oli se , että pääsin toiselle paikkakunnalle kouluun kuin missä perheeni asuu. Välimatka on yli 100km , joten muutto oli pakollista. Koulu on lähtenyt menevään hyvin, mutta yksin eläminen on todella vaikeaa ja ahdistavaa. Joka päivä tuntuu aivan kamalalta olla yksin kotona, koska en ole tottunut olemaan yksin. Ruokakaan ei maita yksinollessa ja iltaisin ei meinaa millään uni tulla. Perhe pyörii vain mielessäni ja se, että olisipa pian perjantaina että pääsen taas perheeni luo! Noh mutta onneksi minulla on kyllä koira, joka vähän helpottaa yksinoloa. .. Mutta kyselisin että miten te muut olette saaneet ahdistusta&pahaa oloa pois? Olen asunut yksin jo 2kk eikä tämä tunnu helpottavan yhtään :( kiitos heille jotka ottavat tämän tosissaan ja yrittävät auttaa!
hmm…ehkä olet vähän liian nuori vielä muuttamaan pois kotoa..tai vain yksinäinen..tutustu uusiin ihmisiin,käy heidän kanssaan vaik leffassa,pyydä heitä kotiisi viettämään iltaa tai jotain..tsemppiä sinulle! :)
Itse olen nyt jo parikymppinen, mutta itse olen myös muuttanut kotoa pois 16-vuotiaana. Välimatkaa perheeseen oli myös reilu 100km ja maalla kun asun niin minkäänlaisia kulkuyhteyksiä ei ollut. Mulla oli kans alkuun tosi kova ahdistus siitä, että miten pärjään yksin, kun aikaisemmin kaikki asiat hoidettiin puolesta. Muuton mukana tuli vuokrat, sähkölaskut, puhelinlaskut ja ylipäätänsä kaikki mitä elämiseen tarvitaan, huolehtimista ja uusia asioita tuli todella paljon lyhyessä ajassa. Mulle autto todella paljon se että otin itseäni niskasta kiinni, menin erilaisille kursseille (lähinnä kansalaisopiston ja nuopparin kautta) oli paljon semmosiakin mistä en todellakaan pitänyt, esim spinning ( ensimmäisen kerran jälkeen en päässyt kävelemään moneen päivään ?) tarkoitus oli vain se, että sain muuta ajateltavaa, uusia ystäviä ja uutta tekemistä. Koti-ikävä ja ahdistus häipyi pikku hiljaa. Ajattele vaikka että aloitat ns ”uuden elämä” saat käytännössä tehdä mitä haluat, tehdä päätöksesi itse ja vaikuttaa asioihin niin kuin parjaaksi näet. Mene rohkeasti vaikka mummojen kutomapiiriin, nuorten urheilukerhoihin tai semmosiin mikä oikeasti kiinnostaa, uusia ihmisiä ja ystäviä tulee sitä mukaa. Uskalla heittäytyä ja olet kuitenkin vasta 16. Elämä on silloin vasta edessä! Yritä nauttia siitä että sulla on mahdollisuus tehdä mitä haluat! Ps. Ja se hyvä puoli ainakin on, ettei kukaan ole sanomassa että ”siivoa huonees” tai käskyttämässä syömään kaikki parsakaalin palaset lautaselta. ? Hirveästi tsemppiä! Ja mites siinä laulussakin laulettiin? -Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa! ?
