moi olen 14 ja muo ahistaa välillä ja oon saanu sen aik usein pois puhumalla puhelimes poikaystävälle ja sillen oon vältäny etten tee itteleni mtn oon menny olkkarii mis on iso veli nii en voi tehä mtn kosk muuten se näkis
[osa tekstistä poistettu] nyt on 27.7.14 mul on nytki pieni ahistus ja itteni mielest oon läski mut kaikki sanoo et kaunis ja et oo läski emmä kai sit oo mut itteni mielest oon
oon kertonu tost [osa tekstistä poistettu] poikaystävälle mut se vaa sanoo älä tee nii ei se tue sanoin sen khyl sille ettei se tuo jos sanoo vaa älä tee ja oon myös kaverille sanonu mut en haluu sitä vaivaa kosk sil on masennus [osa tekstistä poistettu] nii tuen sitä ain nii en viiti aina sanoo sille
en tiiä mitä pitäis tehä??
jos yritän avautuu niiku sanoilla nii en saa sanottuu sitä [osa tekstistä poistettu] se jää sillee sana tulematta on kai nii arka sanoo et oon tehny niin mut viestinä vähä helpompaa
niin mitä mun pitäis tehä auttakaa
niin mulle on tullu sillonkun ahistun nii välillä että hengitän ihan sairaan nopee mut jos puhun nii yritän peittää sen mut on tosi vaikeet peittää ku hengitän ihan sairaan nopeesti nii yrittää hitaasti ettei huomaa kukaa
ja ku oon yksi huonees ja ahistaa nii rupeen ajattelee et jos [osa tekstistä poistettu] mut sit oon ei en tee mut tulee se et haluun ja sitku ahistaa ihan sikana nii sit oon sortunu parikertaa mut yritän mieluumin et joku puhuu puheluu ja jtn kivaa
en tiiä mitä teeen sanokaa mitä pitäis ??
Hei,
vaikuttaa siltä, että ahdistus sisälläsi käy välillä niin pahaksi, että koet välttämättömäksi purkaa sen jollain tavalla. Sen tavan vaan tulisi olla joku muu, kuin itsellesi (tai kenellekään) vahingollinen! Kukaan ei saisi satuttaa sinua, et sinä itsekään. Onkin hyvä, että itsekin ajattelet ja olet kovasti yrittänyt vastustaa ja keksiä muuta keinoa, joka auttaisi pahaan oloon.
Puhuminen jollekin on oikein hyvä keino. Aina ei kuitenkaan ole sellaista ihmistä saatavilla, kenelle voi puhua tai kenelle kokee luontevaksi puhua rehellisesti olostaan. Mitä muita keinoja/tapoja sitten voisimme keksiä? Oletko kokeillut kirjoittamista? Vähän kuin päiväkirjaan.. Kirjoittaa siitä, miltä tuntuu, mistä ahdistus alkoi (tilanne/paikka/syy), mitä ajatuksia päässäsi pyörii. Myös itsetuhoisista ajatuksista ja haluista voit kirjoittaa rehellisesti, purkaa ne paperille. Ehdottoman tärkeää olisi, ettet kuitenkaan toteuttaisi niitä ajatuksia!
Jos koet, että sinulla on pakottava tarve ahdistuksen iskiessä kohdentaa se johonkin (kuten olet ehkä nyt tehnyt huonolla tavalla), niin voisit yrittää keksiä alkuun jonkun ei vahingollisen tavan, joka kuitenkin tuntuu konkreettisesti kehossa. Joitain auttaa esimerkiksi käsien pitäminen kylmän vesihanan alla hetken.. tai kuminauhan/ponnarin laittaminen ranteeseen tiukalle (ei liian tiukalle kuitenkaan) ja sen naputtelu ihoa vasten. Tai liikunta! Liikunta on loistava keino rasittaa kehoa hyvällä tavalla ja sen lisäksi keho tuottaa liikuntasuorituksen jälkeen endorfiinia, eli hyvän olon hormonia. Pieni juoksu- ta reipas kävely-/pyöräilylenkki esimerkiksi?
En tiedä, mitä ajattelet noista muutamista esimerkeistä. Ajattelen, että jotain konkreettista tarvitsisit siihen hetkeen, kun ahdistus iskee.
Lopuksi – olisi äärimmäisen hienoa, jos uskaltautuisit juttelemaan jollekin aikuiselle olostasi. Ahdistus, jota koet ja mihin tekoihin se on sinut ajanut, on huolestuttava ja vakava asia. Jos kasvotusten puhuminen tuntuu tällä hetkellä liian vaikealta, niin yksi vaihtoehto on Lasten ja nuorten puhelin, jossa voit puhua nimettömänä ja luottamuksella aikuisen kanssa. Sekin voisi olla yksi keino ahdistuksen iskiessä, että soittaisit tai kirjoittaisit meille (nettikirjepalvelu)! Puhelin ei ole auki vuorokauden ympäri (ma-pe klo 14-20, la-su 17-20), mutta kirjeen voi kirjoittaa koska vaan.
Tsemppiä sinulle ja toivon sydämeni pohjasta, ettet vahingoittaisi enää itseäsi! Olet aivan liian arvokas siihen!