Tässä vuoden sisällä kahdella läheiselle kaverilleni on todettu anoreksia joka on paha. Seuraan jatkuvasti koulussa kuinka paljon kaverini syövät ja jos joku syö vähän alan pelätä että hänkin on sairas. Saan aina välillä ihmeellisä hermoromahduksia ja alan itkemään pikku jutuista. Nykyään katson itseäni peilistä varmaan 20krt päivässä ja haukun itseäni läskiksi ja lasken kaloreita. Olen koittanut lopettaa mutta en voi sille mitään, alan vain alitajuisesti miettimään että ”olen läski””kuinkakohan paljon tässä on kaloreit?” jne. Olen n.167cm 57-60kg. Miten saan tämän loppumaan?
Anoreksia on näköjään tarttuvaa.. Älä kuitenkaan lähde itse mukaan tuohon. Purin ennen pahaa oloa syömiseen ja siitä tuli entistä huonompi omatunto. Olin juuri samoissa mitoissa kuin sinä, kun aloin laihduttaa. Luulin että olin läski. Nyt olen keskivaikeasti alipainoinen. En myöskään enää tunne iloa mistään muusta, kuin alhaisista puntarin lukemista. Tiedän että pitäisi lopettaa, mutta se tuottaa liika ahdistusta. Olen pyytänyt monta kertaa apua, mutta kukaan ei pysty/halua auttaa. Psykiatrikin vain kuuntelee eikä auta. En kuitenkaan usko, että mulla ois anoreksia vaan ennemminkin joku muu.
Ehkä voisit ajatella, niin että kun syöt normaalisti ja terveellisesti näytät kaikille hyvää esimerkkiä ja voit itsekkin hyvin. Yritä unohtaaa kaloreiden laskeminen. Mitä nopeampaa sen teet sen helpompaa se on. Älä missään nimessä hauku itseäsi! Etsi itsestäsi hyviä puolia ja muista kehua itseä:) Kuulostaa siltä että olet välittävä ihminen, kun olet huolissasi kavereista.
Voimia:)<3 ja koita lopettaa ajoissa liika itsensä ja syömisen tarkkailu. Ettei se vie sinuakin mukanaan.
