Mua häiritsee, ahistaa ja ärsyttää lähes koko ajan et miltä mun keho näyttää, missä ja miten mun kaikki tavarat on ja kaikki teot, jotka muista n, joita oon tehny, joista en oo varma onko ne ollu hyviä tai normaaleja tai tiiän et ne ei oo ollu niitä. Tää on ihan sairaan rasittavaa en kestä enää! En voi melkein mitään nykyään tehä kun vähän aikaa siis kun oon yksin ni nää asiat ja muut asiat valtaa mun ajatukset ja harvoin saan mitään aikaseks, mut jos oon muitten kanssa tekemässä jotain kivaa ni sillon ne ei aina häiritse niin paljon. Miten saisin nää pakkoajatukset ja ehkä jotkut pakkotoiminnotkin häviämään? Mul on ollu keskustelu apua ja on yhä välillä, mut ei sekään aina auta paljoo ja oon testannut vaik mitä lääkkeitä mut nekään ei oo mun mielestä ainakaan auttanu yhtään ikinä, mitä voin tehä? Auttakaa mua jos vaan osaatte tai vastatkaa edes jotain tai kertokaa omasta olostanne.
Hei joku,
Kiitos viestistäsi. Asia, josta kirjoitit, on sellainen, että haluamme tarjota sinulle vertaistuen lisäksi aikuisen tukea. Viestisi on siirretty kokonaisuudessaan myös ”Päivystäjä mukana keskustelussa” -keskustelualueelle. Lasten ja nuorten puhelimen vapaaehtoiset päivystäjät osallistuvat kyseisellä keskustelupalstalla keskusteluun. Kun päivystäjä vastaa viestiisi, julkaisemme myös viestisi tai osan siitä. Tekstisi saatetaan julkaista ajoittain hitaammin kuin muilla keskustelualueilla.
Jos haluat, voit myös olla yhteydessä Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111) tai chattiin https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/.
Lämpimin terveisin,
MLL Nuortennetin ylläpito
Moi!
Jos sinulla on ollut eri lääkekokeiluja jo nyt niin kyseessä on todennäköisesti jonkinlainen neuroottinen taipumus murehtia ihan liikaa. Se voi olla synnynnäistä eli jos olet hyvin herkkä ja vaikka lahjakas taiteilemaan niin voi olla että se aivojen supertehokkuus tietyllä alueella aiheuttaa liiallista *hereilläoloa* joka sitten kääntyy nopeasti ahdistukseksi jos ei saa levätä. Yleisin muoto tästä on pakko-oirehäiriö. Englanniksi ja slangissa se on ”ocd” eli tekemättömät asiat tai mahdolliset uhat ahdistavat ihan liikaa eikä pysty nauttimaan elämästä jatkuvalta ahdistukselta ennen kuin on tehnyt ne pakottavat asiat. Televisiossa se liitetään käsien pakkopesemiseen mutta oikeasti se voi olla hyvinkin erilainne.
Joskus taas aivot ovat olleet pitkään hätätilassa ja tavallaan treenanneet itsensä murehtimaan. Tähän on helpompi saada apua kuin siihen että syntyy herkkänä mutta molempia voidaan auttaa. Tähän liittyy hirveän usein voimakkaita keskittymisvaikeuksia: tavarat häviää, asiat unohtuu, juttu ei pysy aiheessa kun puhuu. Jos pakko-oireita ei hirveästi pikkulapsena ollut niin kyseessä voi olla ihan kohtuuttoman kovan stressin, koulukiusaamisen tjms muun aiheuttama päälle jäänyt hätätila.
Lääkehoidosta en voi muuta sanoa tuntematta tarkasti olosuhteita mutta nyt ihan ensiapuun suosittelen noin 30min hikiliikuntaa joka päivä. Se vapauttaa välittäjäainetta verenkiertoon nimeltä endorfiini ja se on loistava vähentämään näitä oireita. Ylläolevien kahden kuvion ero on siinä että niihin auttaa eri hoito. Eli puhu rohkeasti miltä tuntuu , missä tilanteessa tulee paha olo jne. Vaikka oireet ovat samanlaisia, syntymekanismi vaikuttaa siihen mikä lääke auttaa.
Lääkekokeilut voivat olla syvältä: joskus ne pahentaa oloa tai tulee sivuvaikutuksia. Itse sain lopulta oikean lääkkeen ja elämä helpotti aivan älyttömän paljon. Sitä odotellessa meni aikaa ja 6 eri lääkettä ennen avun löytymistä.