En tii onks tää nyt iha oikee paikka pyytää neuvoo mut mä oon sellasessa tilanteessa missä en oikein tiedä mitää tehdä… En pysty puhuun tästä kellekkään, ku tuntuu et kukaa ei ymmärrä mua… Mä oon iha totaalisen kyllästynyt ja väsynyt elämään. Mun elämän halu on mennyt ihan kokonaan. [osa tekstistä poistettu] ja oon masentunu. Käyn aina välillä puhumas psykiatrille kaikesta, mut aina valehtelen olevani kunnossa ja hienostelen asioita. En uskalla kertoo sille mitään. Mä oon pari kertaa [osa tekstistä poistettu]
Ja nyt vihaan itteeni koska epäonistuin. Mulla on piilossa lisää lääkkeitä sille ”pahan päivän varalle”. Mua pelottaa et mulle oikeesti tapahtuu jotain vaikka oikeesti toivoisin sitä et kuolisin. Joka ikinen ilta itken ku on niin paha olla [osa tekstistä poistettu] Mut toivon aina et koulussa pääsisin puhumaan vaikka kuraattorille tai terkalle. En pysty sille psykiatrille kertoo mitään. En luota siihe psykiatriin… Aina vaa hymyilen ja oon ku mitään ei ois tapahtunu. Oon puhunu mun kaverille ja sanonu et en pysty psykiatrille puhuu näitä asioita. Ja se kehotti mua menee kuraattorille. Ja hän antoi mulle kuraattorin numeron et pistäisin sille jotai viestii. Mut en tiedä mitä. Miten sanoisin sille et haluun puhuu senkaa? Oon ennenki käyny kuraattorilla ja musta tuntuu et sille pystyisin puhuu… kai… Mut en tii. Mut sit taas ajattelen et en haluu vaivaa ketää mun ongelmilla. Mut sisimmässäni oikeesti haluun puhuu jollekki, johon mä voisin luottaa ja kelle mä pystyisin kertoo mun asioista… Haluun puhuu jollekki ennen ku oikeesti teen sen peruuttamattoman vaihtoehdon…
Hei,
hyvä, että päätit purkaa ajatuksiasi tänne. Sisimmässä olevista vaikeista asioista ja tunteista ei todellakaan ole helppoa puhua. Eikä se ole itsestään selvää, että psykiatrille/psykologille päästessä pystyisi noin vain avautumaan. Paljon on kiinni myös siitä, kohtaavatko henkilökemiat ja tunteeko olonsa turvalliseksi ja ilmapiirin luotettavaksi toisen seurassa. On kuitenkin hyvä, että olet käynyt tapaamassa psykiatria. Haluat selvästi apua tilanteeseesi.
Kuraattori on ilmeisesti tuntunut mukavalta ja luotettavalta, jolle voisit puhua enemmänkin. Se on hyvä ja kannattaa ehdottomasti tarttua tilaisuuteen päästä hänen luo uudestaan! Kaverisi on toiminut ihanasti selvittäessään kuraattorin numeron. Mitäs jos laittaisit kuraattorille viestissä esimerkiksi: ”Moi, mulla olisi tarvetta jutella jollekin asioista, jotka on mulle vaikeita. Voisinko tulla juttelemaan sulle joku päivä? Terveisin, … ”? Eli sinun ei vielä viestissä tarvitse kertoa tarkalleen mieltäsi painavista asioista, mutta ilmaista se, että sinulla on kova tarve päästä puhumaan. Halutessasi voit lisätä viestiin, että ”haluaisin puhua just sulle”.
Uskon, että kuraattori tarttuu tähän ja järjestää teille jutteluajan. Et todellakaan ”vaivaa asioillasi” ketään, vaan koulussa aikuiset, kuten kuraattori ja terkka, ovat juuri sinua ja muita varten auttamassa ja kuuntelemassa. Jos pelkäät, ettet tapaamisessa uskallakaan sanoa asioita siten, kuin ne ovat, niin entäs jos kirjoittaisit asioita varmuudeksi lapulle? Voisit lukkoon mennessä ojentaa sen kuraattorille. Nimittäin tärkeää olisi, että sinua auttavat aikuiset tietäisivät, miten paha olla sinulla on. Muuten he luulevat, että hätäsi ei ole niin suuri. Kertomasi perusteella olisi äärimmäisen tärkeää, että saisit nyt paljon tukea ja oikeanlaista apua. Siitäkin voi sanoa suoraan, että et koe helpoksi/turvalliseksi jutella psykiatrille. Että jotenkin hänelle et vain pysty puhumaan..
Toivottavasti saat pian ajan kuraattorille!! Voit aina soittaa myös Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111 ja jutella nimettömänä ja luottamuksella aikuisen kanssa. Puhelu on sinulle ilmainen. Voit myös kirjoittaa nettikirjeen kirjepalveluun tai chatata ma-to klo 17-20 täällä Nuortennetin chatissa.
Jaksamista sulle ja rohkeutta!