Mutta minulla ei ole ketään jolle puihuisin, olen koulukiusattu eikä minulla ole kavereita lainkaan, koulukuraattorille en voi puhua koska hän ei ole luotettava ja vähättelee kaikkia ja kaikkea.
Olen käynyt psykologilla, mutta siitä ei ole apua, psykologi ei kuuntele lainkaa. Vanhempani ovat eronneet, eikä minulla ole sisaria tai läheisiä sukulaisia. Äitilläni on uusi elämä helsingissä, mies ja lapset, äidillä ei ole aikaa minulle, isäni on alkoholisti eikä hänelle hyödytä puhua, olen miettinyt jos voisin muutta äitini luo mutta hän ei tahdo minua, ei hän ole suoraan sanonut, mutta teko syinä on se että heillä ei ole varaa elättää minua, ja pitäisi muka hankkia isompi asunto ja kaikke jos muuttaisin sinne… en tiedä mitä tekesin, kelle voisin puhua? mistä saisin apua? Olen puhunut muutamille mese tutuille, mutta se ei auta, he eivät liiemmin välitä.
En uskalla soittaa auttavaan puhelimeenkaan, olen todella ujo… Tänne kirjoittaminen auttaa vähän, pelottaa tosin vähän teidän kommenttinne… Olkaa kilttejä, ymmärtäkää minua.
voimahali sulle! ei tollanen oo todellakaan kivaa.
Millä tavalla psykologi ei kuuntele? eikö sen velvollisuus oo nimenomaan auttaa? samoin kuraattorin? pistää todella vihaksi juuri sellaset kuraattorit, jotka vähättelee kaikkia :/ voitko puhua opettajille, jos ottaisi yhteyttä lastensuojeluliittoon tms?
mut anteeksi, ettei musta ollut kauheesti apua, ja voimia !
Moi,
kun luin ton sun viestin, niin ajattelin, että kukaan ei kyllä tuollaista kohtelua ole ansainnut. Ja varmasti olet saamaasi kohteluun ja vanhempiesi käytökseen täysin syytön. Mutta pelottava on tuo sinun tilanteesi vaikutus sun omalle mielenterveydelle, joten neuvoni on että kun jo olet rohjennut tänne kirjoittamaan niin rohkene nyt vielä askel pidemmälle; saat kyllä apua. Täältä, nuorisopalveluista, pelastakaa lapsista tms. Apua ja välittäviä aikuisia on olemassa. Itse kävin pari vuotta sitten kahden vuoden ajan psykologilla juttelemassa, hän oli maailman paras aikuinen. Pitää olla joku, jolle puhua! tsemppiä sinulle ja halaus!
Kannattaa soittaa esim. lasten ja nuorten puhelimeen, siellä ihmiset oikeesti välittää. :) Vuos sitten olin ite tosi pahasti masentunut ja just niin ujo, ettei kenellekään pystyny puhumaan. :] Siinä kannattaa sitten vaan ottaa itteään niskasta kiinni. Puhu kavereilles, kerro tunteistas, älä sulkeudu. Kokoo vaikka listaa kaikista huyvistä puolistas ÄLÄKÄ USKO KIUSAAJIA. Vanhemmalla iällä hekin katuvat puheitansa, joiden merkitystä ei sillon viäl ymmärtäny. Ole luokassa rohkeampi, uskalla mennä porukkaan, puolustaa muita ja omia mielipiteitäs. Niihän se on: ei kaikki voi tykätä kaikista, mutta toimeen täytyy silti tulla! <3
Koita puhua äidilles kaikesta tosta, mitä kirjotit viestissäs, ja jos se ei auta, hanki apua!! :) Elämä paranee niin huomattavasti. Älä turhaan puhu mesessä, puhu kasvotusten, silloin toinen varmasti ymmärtää. Mesen kautta ei aidot tunteet helposti välity. Älä murehdi tai huolehdi turhia, keskity itseesi. Kävele vaikka luonnossa tai kirjoita päiväkirjaa. Ole rauhassa, äläkä unohda pirteää ja iloista elämänasennetta! <3
Iso rutistus sinnepäin! :)
Anoreksia on näköjään tarttuvaa.. Älä kuitenkaan lähde itse mukaan tuohon. Purin ennen pahaa oloa syömiseen ja siitä tuli entistä huonompi omatunto. Olin juuri samoissa mitoissa kuin sinä, kun aloin laihduttaa. Luulin että olin läski. Nyt olen keskivaikeasti alipainoinen. En myöskään enää tunne iloa mistään muusta, kuin alhaisista puntarin lukemista. Tiedän että pitäisi lopettaa, mutta se tuottaa liika ahdistusta. Olen pyytänyt monta kertaa apua, mutta kukaan ei pysty/halua auttaa. Psykiatrikin vain kuuntelee eikä auta. En kuitenkaan usko, että mulla ois anoreksia vaan ennemminkin joku muu.
Ehkä voisit ajatella, niin että kun syöt normaalisti ja terveellisesti näytät kaikille hyvää esimerkkiä ja voit itsekkin hyvin. Yritä unohtaaa kaloreiden laskeminen. Mitä nopeampaa sen teet sen helpompaa se on. Älä missään nimessä hauku itseäsi! Etsi itsestäsi hyviä puolia ja muista kehua itseä:) Kuulostaa siltä että olet välittävä ihminen, kun olet huolissasi kavereista.
Voimia:)<3 ja koita lopettaa ajoissa liika itsensä ja syömisen tarkkailu. Ettei se vie sinuakin mukanaan.
Hei!
Tippuri ei tartu sormettamalla, sillä sen (kuten muidenkin sukupuolitautien) tarttuminen vaatii limakalvo- tai verikontaktin. Valitettavasti en voi suutelusta sanoa satavarmasti juuta enkä jaata, joten suosittelen varmuuden vuoksi soittamaan lääkärille ja pyytämään aikaa testeihin. Mitään haittaa niistä ei ainakaan ole.
Hyvää ja aurinkoista kesää!
Moi!
Ehkä tällä kaverillasi on liian paljon tekemistä.Tai sitten (anteeksi en ole varma, mutta) hän ei enää pidä niin paljon sinusta tai kaipaa vaihtelua, mutta ei viitsi sanoa sitä sinulle suoraan. Yritä kysyä kaveriltasi, miksi hän tekee niin. Olisi hyvä jos te saisitte keskustella asianne selviksi.
Minulla on yksi ystävä, johon minä aina joudun ottamaan ensin yhteyttä. Näemme kyllä koulussa, mutta tällä on vain kova kiire. Ehkä kaveriasi vaivaa jokin asia ja sen takia hän saattaa olla hieman tyly sinua kohtaan, kun juttelette.
Älä syytä itseäsi. Maailma on täynnä hyviä ihmisiä. Yritä jaksaa! Toivottavasti tästä oli jotakin apua. : D
Moi! Kiitos avusta todella paljon, autoit kyllä! :)
Itsekin olen miettinyt että eikö enää pidä musta, ja aika selkeää toi toisaalta onkin. Koen hänet ennemminkin nettikaverikseni nykyään, sillä ei todellakaan ole kamalan innostunut näkemisestä saatika yhteisistä tekemisistä, vaikka lenkille menemisestä jos se olisi mahdollista…
Hän on todella paljon muiden kanssa ja tuleekin aina paha olo kun hän kertoo miten kivaa hänellä on ollut jossain toisten kanssa, en ole sitä vastaan että hänellä on muitakin kavereita mutta miksi mä olen sen kanssa jos en merkitse mitään ja olen niin tylsä ja itsekäs ja kaikkea, hänen mielestään.
En ole vihainen niin kauheasti, ennemminki pettyynyt ja ärsyyntynyt siitä että mulle annetaan semmoinen kuva että olen vielä ”jonkin arvoinen” mutta totuudessa olenkin hänelle vain tyhmä ihminen joka uskoo kaiken.
Päätin että en ota häneen enää yhteyttä niin usein, hän saa tehdä keskustelunaloitukset niin katson että olenko edes yhteydenoton arvoinen hänelle.
Maailmassa on onneksi hyviä ihmisiä mutta välillä todellakin tuntuu että mulle osuu ne ei niin hyvät aina kohdalle. Kiitos vielä avusta ja jos jollain on tähän vielä joku viisas sananen niin vinkit ja mielipiteet otetaan vastaan :(