Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
En tiiä enää et mitä tehä, haluun vaan kuolla mut en uskalla puhuu siktä kellekään (mun psykologille, lääkärille, vanhemmille tai ystäville yms) koska tiiän, että aiheutan vaan niille aina murhetta ja huolta ja oon vaan taakkana. Vihaan tätä, vihaan itteeni, miks oon tällänen?! Muutenkin jos kertoisin jollekin, joutuisn varmasti taas nuorisopsykiatriselle suljetulle osastolle, missä olinki vuoden alussa kuukauden syömishäiriön ja masennuksen takia, en haluu enää sinne.. Mulla on lukio alkanut just joten lukio menis ihan pilalle osastojakson takia.. En vaan oikeesti tiiä, mun elämässä ei oo mitään järkee, oon huono ihminen ja sen takii ansainnu tän kaiken mut en vaa enää kestä. Mä en kestä tätä pahaa oloo enää.. Mulla on niin kauheen tyhjä olo [osa tekstistä poistettu] Haluisin vaan tuntee ees jotain.. Lukio menee ihan huonosti koska en saa aikaseks mitään.. Mun luokkalaiset on kivoja mut oon varma että ne vihaa mua oikeesti, siks oon yleensä hiljaa ettei niitten tarvis kuunnella mun tyhmiä juttuja. Oon vaan taakkana muille ja kaikilla ois helpompaa ilman mua.. Lopetan nyt koska tiiän kuinka säälittävä oikeesti oon, anteeks ku tulin tänne oli vaa johki saatava purkaa oloo
Hei todella hyvä, että tulit purkamaan pahaa oloasi tänne! Sinulla on paljon taakkaa kannettavana ja ei ihme, että sen kanssa on välillä toivoton olo. Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton eikä sinun tule päätyä mihinkään lopullisiin tekoihin. Paha olo ei ole sinun syytäsi, et sinä ole sitä valinnut, vai mitä? Et myöskään ole huono ihminen, voi et todellakaan. Masentunut mieli on sellainen, että se näkee kaiken synkempänä, kuin mitä oikeasti on. Se saa aikaan itsesyytöksiä ja huonommuuden tunnetta, mutta ne masennuksen syöttämät ajatukset ja tunteet eivät ole totta. Kun masennus alkaa helpottaa, pikku hiljaa ympärillään, elämässä ja itsessään alkaa nähdä valoa ja muuta, kuin harmaan sävyjä.
Olet jos saanut apua, mikä on todella hyvä asia! Jotta hyödyt avusta parhaiten, olisi sinun oltava mahdollisimman rehellinen auttajillesi. He eivät sorru eivätkä murru sinun olosi, ajatustesi ja tunteittesi alle. He ovat sinun elämässäsi juuri sitä varten, että ottavat vastaan, kannattelevat ja miettivät kanssasi yhdessä, miten sinua voi parhaiten tukea ja auttaa.
Olet tosi pitkään pystynyt olemaan satuttamatta itseäsi ja se on hieno saavutus. Voit oikeasti olla tosi ylpeä itsestäsi! Toivon, että pystyt jatkossakin olemaan ”kuivilla”. Jokainen päivä ilman vahingoittamista, on voitto sinulle.
Ajattelet, että luokkalaisesi pitäisivät juttujasi tyhminä. Ovatko he jollain sanoilla tai teoilla saaneet sinut ajattelemaan näin, vai voisiko tämäkin ajatus olla sitä aiemmin puhuttua masennuksen negatiivista ääntä? Mitä jos ottaisit riskin ja heittäytyisit mukaan heidän juttuihinsa ja tekisit tuttavuutta? Mitä jos he ottavatkin sinut avosylin vastaan ja saisit uusia hyviä ystäviä?
Jos kuvittelisit itsesi viiden vuoden päähän ja voisit paremmin, niin mitä kaikkea matkan varrella olisi tapahtunut, että olisit päässyt siihen pisteeseen? Tällä kuvittelulla ei tarvitse olla mitään rajoja. Aikaväli voi olla lyhyempikin, kuten vuosi tai kaksi.
Toivon, että jaksaisit uskoa siihen, että elämä ei ole aina ja tulevaisuudessa tuskaa ja pelkkää selviytymistä. Sitä voi olla vaikea uskoa nyt, mutta jos voisit ajatella olevasi vasta elämäntaipaleesi alussa. Alku on ollut valitettavan ja epäreilun raskas, mutta sen ei tarvitse olla sitä ikuisesti.
Lähetän sinulle lämpöä ja toivon kipinöitä tähän syksyyn!