Moi… Oon 12v tyttö ja musta tuntuu että oon masentunut. Kavereille ja perheelleni sanon että kaikki on hyvin,vaikka kaikki on päin sanonko mitä.. En vaan jaksa enää tätä! En uskalla puhua kenellekään tästä mutta niin. Minua haukutaan läskiksi ja en jaksa sitä ollenkaan. Veljeni haukkuu minua joka päivä ja sanoo että olen turha ja että en tule koskaan saamaan poikaystävää kun olen näin ruma ja läski.. En vastaa yleensä mitään eikä hän tiedä miten pahalta se tuntuu… Palaan tuohon masennus juttuun että minusta tuntuu sen takia että olen masentunut koska en jaksa enää tehdä mitään vaan makaan kotonakin vaan sängyllä ja kavereidenkin kanssa meno tuntuu hirmu vastenmieliseltä ja sitten tuo haukkuminen ja perhe elämä ja ruoka maistuu välillä ja väillä ei… Välillä tuntu vaan että haluan vajota maan alle ja että olen turha ja mulla ei oo mitään arvoo tai muutakaan. Kuuntelen semmoista synkkää musiikkia nykyään. Itken turhasta ja olen hirmu kiukkuinen. Tuntuu niin hirveältä. Joskus ajatukset ovat vaan että en jaksa enää ollenkaan! Kavereiden kanssa olen joskus iloinen ja sitten välillä olen surullinen. Kouluarvosanatkin on laskenut minulla kauheasti en jaksa enää lukea kokeisiin tai tehdä läksyjä mutta teen ne silti. Kouluun meno ahdistaa hirveästi. Tuntuu että kaverinikaan ei pidä minusta ollenkaan kun kuulen aina välillä joltain että joku on puhunut pahaa minusta. Tämä ei tunnu miltään teiniangstilta. Minulla on vain kauhea olla täällä maailmassa en tiedä mitä minä voin tehdä!
Hei,
onpa todella ikävää, että joudut omassa kodissasi kuuntelemaan moista vähättelyä ja haukkumista. Se on henkistä väkivaltaa, joka on väärin ja tulisi saada loppumaan. Tuollaiset kommentit lannistavat kenet tahansa, jos niitä joutuu joka päivä kuulemaan vieläpä perheenjäseneltä. Veljesi ei tosiaan ehkä osaa ajatella, miten satuttavia hänen ilkeydet ovat. Mitä jos sanoisit hänelle suoraan, miten paha mieli kommenteista tulee? Kannustan sinua myös puhumaan vanhemmillesi. Heidän tulisi puhua veljellesi ja puuttua tuohon kiusaamiseen. Ei sinun tarvitse esittää hyvinvoivaa, jos se on vain ulkokuorta. Muuten lähelläsi olevat ihmiset eivät hoksaa, että olet alakuloinen.
Tiedän, että vaikeista asioista voi olla hankala puhua ja kertoa, mutta se oikeasti kannattaa. Voit vaikka kirjoittaa kirjeen vanhemmillesi tai jollekin muulle aikuiselle. Onko koulussasi terveydenhoitajaa tai koulukuraattoria? He molemmat ovat aikuisia, joille voit mennä juttelemaan luottamuksella. Heiltä voit saada apua sekä alakuloosi että kotona tapahtuvaan kiusaamiseen.
Ne asiat, joita veljesi sinulle sanoo, eivät ole totta. Sinä et ole turha, vaan ainutkertainen, arvokas, tykättävä ja rakastettava. Tällä palstalla on ihana ketju, jossa pyydetään kirjoittamaan kolme hyvää asiaa itsestään. Mitä ne sinulla voisivat olla? Mitä jos joka päivä miettisit, missä olet tänään onnistunut tai ollut hyvä. Ne voivat olla pieniä asioita, kunhan annat itsellesi positiivista palautetta. Kokeile vaikka viikon ajan!
Toivon sinulle rohkeutta puhua ajatuksistasi ja tunteistasi lähiaikuisille. Älä jää yksin miettimään näitä asioita, sillä apua on saatavilla.
Muista, että voit aina soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111 tai kirjoittaa meille nettikirjeen. Chat päivystää ma-ke klo 17-20 täällä Nuortennetissä. Kaikki palvelut ovat luottamuksellisia ja nimettömiä. Puhelinkaan ei maksa sinulle mitään eikä numerosi näy vastaajalle tai puhelusta merkintää laskussasi.
Haleja ja tsemiä!
Minä en uskalla kertoa kenellekään mistään mitään… Tuntuu että kaikki läheiset ja rakkaat ihmiset eivät edes huomaa minua… En tiedä mitä tämä on mutta en vain jaksa enää ollenkaan olen kyllästynyt. Olen pitänyt tätä jo puolivuotta omana tietona mutta nyt en vain jaksa enää… Voisiko tämä olla vain jotain pahaa oloa/mieltä? En haluaisi asua kotona koska minua ahdistaa olla kotona ja kotona muutun hirmu kiukkuseksi ja puran sitä kaikkiin… Isin luona asuin mutta siitäkään ei tullut mitään en uskalla kertoa äidilleni että en halua asua kotona syynä siihen on veljeni käytös ja äidin käytös minua kohtaan. Olen saanut jo tarpeekseni mutta en vain uskalla puhua kenellekään mitään. En enää jaksa tehdä yhtään mitään kotona makaan vain sängyssäni… Voisitteko auttaa minua jotenkin…?